Sää, sää, sää

Miksi alituisesti jauhetaan säästä? Millainen keli on ensi viikolla, entäs huomenna ja miten onkaan sääennustus muuttunut toissapäiväisestä! Viime viikolla kymmenen uutisissa sanottiin että tämän viikon tiistaina sataa ja maanantain Aamulehdessä ennustettiin seuraavaksi päiväksi raekuuroja. Tiistaina olikin sitten vain pilvistä, eikä vettä tullut taivaalta missään olomuodossa. Voi mikä skandaali!

Kävin töiden jälkeen työkaverin seurassa Telakan terassilla. Ehdin sinne ennen häntä, sillä poljin pyörällä. Valitsin mahdollisimman vaarattoman pöydän (yhtään tyhjää pöytää ei näkynyt). Pöydät ovat itseasiassa yleensä vaarattomia, vaarallisia ovat vain pöydän ympärillä istuvat ihmiset. Siistin näköinen eläkeläispariskunta siemaili hiljaisina oluitaan.

Mies ryhtyi ikävä kyllä heti kyselemään horoskooppimerkkejämme ja puhua pölpötti jotain tulesta ja vedestä. Sitten puhe kääntyi huuliharppuihin, joita hänellä oli laaja kokoelma (pari sataa yksilöä). Mitä mies tekee niin monella soittopelillä? Vaimo istui hiljaa. Oli varmaan saanut horoskoopeista ja huuliharpuista kylläkseen.

Lähetin vihdoin romaanini 90-vuotiaalle äidinkielenopettajalleni. Helka lähetti pitkän kirjeen, jossa kertoi yllättyneensä kirjasta. Eikö kirjallinen lahjakkuuteni ollutkaan tehnyt vaikutusta? Kertoi kuitenkin nauttineensa kirjastani.

Nyt istun sohvalla, syön kirsikoita, kuuntelen radiota, hätistelen kissaa ja olen läsnä. Eikös läsnäolo ole muotia? Läsnäoloni keskeyttävät välillä erilaiset some-toiminnot, joista en kuitenkaan suuremmin loukkaannu.