Kävin töiden jälkeen Sorsapuistossa katsomassa kanoja. Kanat kuuluvat ehdottomasti mielieläimiini. Koska kanat eivät lennä, niitä ei tarvitse pelätä kuten muita lintuja.
Kansalaisopistossa järjestettiin joskus kurssi, jonka nimi oli "Löydä voimaeläimesi" (ei järjestetä enää, mikä on vahinko). Olisi ollut kiva nähdä keitä tuollaiselle kurssille osallistuu ja mitä he tuumaisivat kanasta voimaeläimenä.
Kanat ovat ihan yleisestikin ihania, mutta pidän erityisesti silkkikanoista. Ne ovat peräisin Tiibetistä ja niillä on viisi varvasta kun kanoilla on varpaita yleensä vain neljä. Silkkikanat muistuttavat siinä suhteessa ihmisiä.
Paduaanit (tukkakanat) näyttävät maailman tilasta huolestuneilta tiedemiehiltä. Oikein odottaa, että niiden höyhenistä pöllyäisi arkistopölyä.
Hämeen musta maatiaiskana on leppoisan näköinen otus. Sille voisi kertoa murheensa ja se kyllä ymmärtäisi, eikä pistäisi paremmaksi. Sen työkaverilla ei taatusti olisi samaa ongelmaa. Hämeen musta maatiaiskana ei missään tilanteessa tarjoaisi murheeseisiin banaaleja ratkaisuja.
Sain tänään kirjani ensimmäisen kansiversion nähtäväkseni. Vaikka kyse ei ole lopullisesta kansikuvasta, niin se jotenkin tekee kirjasta hämmentävän totta. Pelkäsin, että kansikuvaksi tarjotaan jotain tuhruista, mutta ei suinkaan. Kannen idea on tosi kiva.
3 kommenttia:
Tämän kirjoituksen luettuani googletin, että mikä hitto on voimaeläin. Tein googlen antaman testin ja sain tietää, että voimaeläimeni on kuukkeli.
Ehkä tuota kurssia ei enää järjestetä juuri siksi, että oman voimaeläimen saa nykyisin selville näin helposti.
Kanat ovat kyllä sympaattisia. Jos minulla olisi piha haluaisin sinne kanan. Muista eläimistä en välitä.
Minäkin tein testejä ja tulokseksi tulivat jänis, lohi, kissa, susi ja kettu. En oikein luota näihin vastauksiin. Kuvittelisin voimaeläimeni olevan pölypunkki. Pidän kyllä eniten lehmistä.
Minäkin googlasin ja sain jäniksen.
Lähetä kommentti