Koska kaikki eivät välttämättä tiedä mikä tuo hankalasti lausuttava ja kirjoitettava pintxo on, niin googlailin asiaa puolestanne. Pintxo-tarjoilun malli on otettu Baskimaalta San Sebastianin kaupungista, jossa herkkusuut kiertävät ravintolasta toiseen nauttimassa näitä pienehköjä suupaloja, joissa herkku on usein aseteltu leipäpalalle ja siihen on tökätty tikku.
Tamperelaisessa tapahtumassa on mukana kuusikymmentä ravintolaa, jotka kilpailevat siitä kuka tekee parhaan pintxon. Pintxon seuraksi voi ostaa pienen viinilasillisen (yleensä 6 cl) muutamalla eurolla.
Tänään kävimme Winebridge-nimisessä viiniravintolassa, Henrixissä ja Gastropub Tuulensuussa (juomana 2 dl olutta). Winebridge oli minusta paras, monissa sen pintxoissa oli aasialaisvaikutteita, sellaisia kivoja nyyttejä.
Olen käynyt Malagassa espanjalaisen pariskunnan kanssa tapaksilla, tämä muistutti nyt samaa, mihinkään paikkaan ei jäädä roikkumaan valomerkkiin saakka vaan syödään ja juodaan pikkuisen ja sen jälkeen siirrytään puolijuoksua seuraavaan kohteeseen.
Keskiviikon kierroksen ravintolat olivat Bertha (paahdettua kukkakaalia ja kinuskin makuista soosia), Dining 26 (tykkäsin chorizokroketista), Stefan's Steak House (onneton mauton lihakökkäre), Inez (melko laaja valikoima, juomana oli myös valkeaa sangriaa) ja Puisto (paljon valinnanvaraa, mutta yksikään pintxo ei ollut erityisen mieleenpainuva).
Nyt sitten ryömin sohvan alle sademetsien paloa ja ilmaston lämpenemistä murehtimaan, mutta teen sen täydellä vatsalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti