Luen Jonathan Franzenin esseitä (Maailman äärillä, Siltala 2019). Kirjaa ei löytynyt Metso-kirjastosta, joka on jonkin sortin skandaali. Tein seutuvarauksen ja teos kuljetettiin lähikirjastooni kaukaa Orivedeltä.
Olen lukenut vasta muutaman sivun. Minulla on kaksi muutakin kirjaa kesken, mutta en malttanut odottaa. Kuulun niihin, jotka eivät säästä herkkuja vaan haluavat syödä kaiken heti. Tunkea suuhunsa vuorotellen jäätelöä, sushia, salmiakkia, paistettuja muikkuja ja suklaata.
The New Yorkerin Henry Finder opetti nuorelle Jonathanille, että on vain kaksi tapaa järjestää materiaalia: "samankaltaiset kuuluvat yhteen" ja "tämä on seurausta tuosta".
En ole noudattanut ohjetta blogikirjoituksissani vaikka olisi pitänyt. Siksi ne ovat vain blogikirjoituksia.
Tämä tuli mieleen edellisestä päivityksestäni, jossa mainitsin rapujuhlat, kirjoitin haikeahkosta mutta helpottuneesta tunteesta, jonka koin öisessä kaupungissa tajutessani, että olen tyytyväinen, ettei minun tarvitse jonottaa yökerhoon ja lopulta mieskirjailijoiden samankaltaisista nimistä.
Hävetti, sillä kirjailija JP Koskinen oli linkittänyt tekstini faceen kirjailijasivulleen, jossa yksi lukija oli siitä tykännyt.
3 kommenttia:
Mitä tuota häpeilet. Ihan oikeassa olit. Lisäksi on niitä, jotka kirjoittavat nimensä Jiipee. Ei ehkä kirjailijoissa. Sinä et kyllä voi ottaa tuota tyyliä, tulisi henkkamaukka.
Juuri niin, turha häpeillä, sillä olet aivan oikeassa! Tätä nimiasiaa mietittiin joskus myös kustantamossa, mutta kun kirjoja oli jo tullut jonkin verran, ei enää kannattanut ottaa taiteilijanimeä (Kaarlo Tulikoski, tmv.).
Ja arvaa, kuinka usein Juha-Pekka on kirjoitettu väärin, jopa Hesarissa. Jukka-Pekka on suosituin vaihtoehto.
Ilouutinen sinulle: J.P. Laitinen on julkaissut romaanin nimeltään Lume (julkaistaan näköjään huomenna, kustantajana on Teos).
Lähetä kommentti