En saa koskaan aikaiseksi kortteja vaikka yritystä on kyllä ollut. Parhaassa vireessä olen kirjoittanut kortit ja liimannut merkit, mutta en ole saanut laitettua ajoissa postilaatikkoon, välillä olen kyllä hankkinut kortit, mutta merkkien ostaminen on jäänyt.
Täten ilmoitan käyttäväni korttirahat (tein sen juuri) kirkon ulkomaanavun kehitysmaiden tyttöjen kuukautissuojapakettiin (muuten tytöt eivät pääse kouluun kuukautisten aikana). Täytynee vielä ostaa muutakin, sillä paketti maksoi 16 euroa, jolla saanee vain muutaman kortin postimaksuineen.
Olen edelleen lukenut isäni 50-luvun kirjeitä äidilleen ja niissä mainitaan melkein aina jotain säästä, sillä isäni opiskeli Helsingin yliopistossa meteorologiaa ja teki töitä rakennuksilla ja satamassa, jatkuva rahapula vaivasi. Joulun aikoihin oli Helsingissä pakkasta -23 ja Kuopiossa -41.
Isäni lähetti vaatteensa Iisalmen taakse Toiviaiskylään äidilleen ja siskolleen pestäväksi. Tätini kertoi, että niitä hinkattiin pyykkilaudalla ja huuhdeltiin avannossa, sillä vesijohtoa tai sähköjä ei ollut. Paluupakettiin laitettiin voita, pullaa , perunoita ja vesirieskaa. Isäni mainitsee, että Helsingissä vehnänen maksoi 130 mk jos siinä oli vähänkin rusinoita.
Kirjeissä isä miettii menisikö katsomaan uuden suomalaisen elokuvan, Edvin Laineen ohjaaman Tuntemattoman sotilaan, jonka pitäisi olla kaikkein paras suomalainen elokuva ja hän toteaa, että tähän asti ne ovatkin olleet huonoja.
3 kommenttia:
Voi, mitä kirjeaarteita sinulla onkaan! Mikä mennyt maailma!
Olet korvannut joulukortit aivan mahtavalla lahjalla kehitysmaiden tytöille. Olen lukenut tuosta ongelmasta.
Itse olen ollut mukana sellaisessa lahjakortissa, jolla ostimme lukutaitoa kehitysmaiden lapsille. Sekin kuului kirkon ulkomaanavun paketteihin.
Oletko ajatellut liittää sota-ajan kirjeet johonkin julkiseen arkistoon? Yllättävän hyvin ottavat vastaan, eikä tule riitaa sukulaisten keksken.
HYvää joulua!
Nämä eivät ole sota-ajalta vaan ensimmäinen kirje on vuodelta 1955.
Lähetä kommentti