Joulukalenteri (18. luukku)

Joululahjat ovat ihania saada ja varsinkin antaa, mutta kun nykyään kaikilla on kaikkea, niin lahjasta saattaa tulla pelkkä riesa. Lahjatoivetta ei saa esille, vaikka uhkaisi puukolla tai taivaspaikan menetyksellä.

Onneksi voi ostaa vaikkapa puuntaimen, vuohen, koulupuvun, kanan, hyötykasvien siemeniä, huovan, jalkapallon tai koulutarvikkeet.  Nämä lahjat löytyvät Kirkon ulkomaanavun sivulta, mutta muitakin mahdollisuuksia on runsaasti. 

Lapset ovat tietysti eri asia. Sain usein käytettyinä ostettuja urheiluvälineitä (en tykännyt) tai sitten kun toivoin jotakin, lahja oli melkein oikea, mutta joku vähän halvempi versio himoitusta tuotteesta. Pidin kirjalahjoista. Oli ihana lukea joulun pyhinä. En tiedä tykkäävätkö lapset niistä enää. Omilla lapsilla on taatusti omat joululahjapettymyksensä ja suosikkinsa.  

Valokuvassa lapsuudenperheeni istuu joulupöydässä, kaikilla on pyjamat ja äiti on rullannut päähänsä papiljotit. Pöydän vieressä seisoo komea kuusi, jossa palavat oikeat kynttilät.  Haisee lipeäkalalle, sillille, kinkulle ja lanttulaatikolle. Äiti on juuri sanonut, ettei jouluna saa riidellä. Ehkä sellainen kuva on olemassa, saatan muistaa väärinkin.

Laiskana ihmisenä ostin jo yhden lahjan Lääkärit ilman rajoja -järjestöltä. Olen hiljalleen jättäytymässä kaupallisen jouluhössötyksen ulkopuolelle. Jos minulla olisi lapsenlapsia, juoksisin hiki selkää pitkin valuen kaupasta toiseen.

Tänäänkin joulukalenterin luukusta löytyy tehtävä: Laittakaa pieni rahasumma jollekin teille mieleiselle hyvää tekevälle taholle. Saa lahjoittaa suuremmankin summan, jos siihen on resursseja.

Pyykkipaketti

Joka vuosi kehittyy uusia jouluperinteitä. Kun joulukorttien lähettäminen unohtuu, nyt laitetaan someen ilmoitus joulukorttirahojen käyttämisestä hyväntekeväisyyteen.

En saa koskaan aikaiseksi kortteja vaikka yritystä on kyllä ollut. Parhaassa vireessä olen kirjoittanut kortit ja liimannut merkit, mutta en ole saanut laitettua ajoissa postilaatikkoon, välillä olen kyllä hankkinut kortit, mutta merkkien ostaminen on jäänyt.

Täten ilmoitan käyttäväni korttirahat (tein sen juuri) kirkon ulkomaanavun kehitysmaiden tyttöjen kuukautissuojapakettiin (muuten tytöt eivät pääse kouluun kuukautisten aikana).  Täytynee vielä ostaa muutakin, sillä paketti maksoi 16 euroa, jolla saanee  vain muutaman kortin postimaksuineen.

Olen edelleen lukenut isäni 50-luvun kirjeitä äidilleen ja niissä mainitaan melkein aina jotain säästä, sillä isäni opiskeli Helsingin yliopistossa meteorologiaa ja teki töitä rakennuksilla ja satamassa, jatkuva rahapula vaivasi. Joulun aikoihin oli Helsingissä pakkasta -23 ja Kuopiossa -41.

Isäni lähetti vaatteensa Iisalmen taakse Toiviaiskylään äidilleen ja siskolleen pestäväksi. Tätini kertoi, että niitä hinkattiin pyykkilaudalla ja huuhdeltiin avannossa, sillä vesijohtoa tai sähköjä ei ollut. Paluupakettiin laitettiin voita, pullaa , perunoita ja vesirieskaa. Isäni mainitsee, että Helsingissä vehnänen maksoi 130 mk jos siinä oli vähänkin rusinoita.

Kirjeissä isä miettii menisikö katsomaan uuden suomalaisen elokuvan, Edvin Laineen ohjaaman Tuntemattoman sotilaan, jonka pitäisi olla kaikkein paras suomalainen elokuva ja hän toteaa, että tähän asti ne ovatkin olleet huonoja.