keskiviikko 20. toukokuuta 2020

Filosofi viljelee

Tarkastan aamuisin viherkasvini, katson niitä kuin puutarhuri tomaatintaimiaan tai maanviljelijä viljapeltojaan. Ylpeyteeni liittyy ripaus huolta. Suihkutan kasvien lehdille vettä muovisesta suihkepullosta. Olen kuullut väitettävän, että jos ihmisellä on lemmikkeinään enemmän kuin kuusi kissaa niin se on patologista, viherkasvien suhteen raja lienee korkeampi.

Vihannespunkkien piinaama kiinanruusuni vaikuttaa toipuvan. Leikkaus ja muut hoitotoimenpiteet tuottavat tuloksia ja se kasvattaa uusia lehtiä kuin ihminen ihoa vaurioituneen tilalle.

Olen vuosia sitten osallistunut kahdelle lääkäreille suunnatulle viikonloppukurssille, jotka piti ihana, viisas Torsti Lehtinen. Toinen kursseista käsitteli filosofiaa ja toisella opettelimme kirjoittamista. Ilman Torstia ei olisi tätä blogia eikä kahta romaania. Joku siellä saattaa ajatella, ettei se olisi suurikaan puute, mutta jos tätä nyt lukee niin todennäköisemmin ajattelee toisin.

Ylen Areenasta on nyt mahdollista kuunnella ohjelma Kuusi kuvaa kirjailija Torsti Lehtisen elämästä (linkki). Suosittelen sen kuuntelemista.

Kalliossa syntynyt ja siellä edelleen asuva Lehtinen kokeili aikoinaan perheineen maalaiselämää. Torsti luki kirjan perunoiden viljelystä. Oppaassa neuvottiin, että perunat tuli istuttaa 30 cm välein. Torsti mittasi viivottimella oikean istutusvälin ja lapset asettivat siemenperunat täsmälleen oikean välimatkan päähän toisistaan.  Perheen maalaiselämäkokeilu jäi lyhyeksi.

Asuimme aikoinaan omakotitalossa, jonka kukkapenkit sulautuivat hoidossamme luontoon. Ex-mieheni innostui parsan viljelystä, mutta en muista, että olisimme saaneet koskaan nauttia sadosta. Hankimme vielä viljelypalstankin, joka erottui muista runsaan juolavehnäkasvustonsa ansiosta.

Minuakin on haastateltu Kuusi kuvaa ohjelmaan, mutta en pysty häpeän vuoksi ohjelmaa enää kuuntelemaan. Jos kiinnostaa niin areenasta se varmaan löytyy.

9 kommenttia:

Marjatta Mentula kirjoitti...

Sinun haastattelusi on tosi hyvä. Hei, älähän nyt menetä itseluottamustasi...

Kiitos Torsti Lehtinen -linkistä. Arvostan häntä kovasti.

Minulla oli isossa omakotitalossa asuessa kolmekymmentäkolme viherkasvia. Laskin ne multaa vaihtaessa. Siinä talossa oli olohuoneen seinä melkein kokonaan ikkunaa ja sen edessä leveä kukkapöytä seinästä seinään. Keittiössä oli myös niin iso työpöytä, että siihen mahtui saintpauliaryhmä. Amppeleita oli siellä täällä. Miten minä olinkin niin suurellinen... nyt riittää kolme palmua ja yksi kaktus, keittiössä hyötykasvina basilika ja parvekkeella orvokki. Tykkään kyllä hoitaa näitä vähiäni, ja olen vähitellen oppinut olemaan kastelematta liikaa.

Heidi Mäkinen kirjoitti...

Minäkin olen monta kasvia tappanut liialla kastelemisella. Nyt hoidan tätä kiinanruusua sellaisella innolla, että saa nähdä miten tässä käy.

Eräs nuori kirjoittajaystäväni jakaa huonekasvien kasvattajat piipertäjiin ja sisustajiin. Piipertäjät hoitavat jotain kuolemaa tekevää laihaa kasvia rakkaudella, hankkivat pistokkaita ja kaiken maailman mukuloita kun taas sisustajat suosivat suuria veistoksellisia kasveja ja heittävät kärsivät yksilöt biojätteisiin.

Toini kirjoitti...

Kuuntelin haastattelusi juuri, kuunnellessani muistin että olen aiemminkin sen jo tehnyt. Hieno, lämmin haastattelu, kirjoitat ehkä vähän kyynisemmin, tosin pilke silmäkulmassa.

Heidi Mäkinen kirjoitti...

Kiva, etten kuulostanut kyyniseltä, sillä en halua olla sitä.

ketjukolaaja kirjoitti...

Minäkin kuuntelin Heidin haastattelun. Olemme kotoisin samoilta kulmakunnilta, kun molemmat on käyty koulua Kuopiossa ja minun poikani hankki itselleen kissan Kiuruvedeltä. Tampereellakin olen käväissyt muutaman kerran.

Haastattelu on rauhallinen, haastattaja on tehnyt hyvän taustatyön eikä haastateltavalta tarvitse juttua nyhtää vaan keskustelu soljuu tuttavallisen asiallisena ja vaikuttaa rehdiltä.

Heidi Mäkinen kirjoitti...

Savolaisia olemme molemmat.

sorvatar kirjoitti...

Kuuntelin sinusta ja Torsti Lehtisestä kertovat ohjelmat. Ehkä olin Torsti Lehtistä kuunnellutkin, mutta en enää muistanut yksityiskohtia. Oikein lämpimän kuuloiset haastattelut, joita kuuntelee mielellään ja kiinnostuneena.

Anonyymi kirjoitti...

Kuuntelin ohjelman, luonteva, kiinnostava. Koko sarja oli ennestään tuntematon minulle,ja kuuntelinkin jo Anna Kortelaisenkin kuusi kuvaa. Näköjään saan vinkkejä blogistasi ihan yhtenään. Kiitos!

Heidi Mäkinen kirjoitti...

Ole hyvä. Kuuntelen aika paljon radiota ja välillä tulee tuotakin ohjelmaa kuunneltua.