maanantai 4. toukokuuta 2020

Ruusuja äidille

Juuri kun kehuskelin huonekasveillani, löysin kiinanruususta vihannespunkkeja (jouduin konsultoimaan asiantuntijaa, joka piti diagnoosia melko varmana). Leikkasin, puhdistin, eristin ja soittelen kontakteille.

Leena Lumi (linkki) on kirjoittanut äitienpäivän lahjakirjoista. Romaanini Ei saa elvyttää mainitaan tässä yhteydessä (en kai minä tästä muuten kirjoittaisi). Romaanini nimi voi ehkä jonkun mielestä  antaa äidille vääränlaisen viestin. Jos olisin tämän tajunnut, kirjan nimeksi olisi kannattanut laittaa vaikkapa Ruusuja äidille.

Katsoin Areenasta lisää Ammatti kirjailija -ohjelmia. Jospa oppisin oikeaksi kirjailijaksi. Uusimmat jaksot olen katsonut jo aiemmin, nyt tutustuin Elina Karjalaiseen, Hannu Mäkelään, Eeva Joenpeltoon ja Veikko Huoviseen.  Tiedän kyllä, että kirjailijaksi tullaan kirjoittamalla ja lukemalla tai ryhtymällä julkkikseksi, ei televisiota katselemalla.



4 kommenttia:

Leena Lumi kirjoitti...

Heidi, kyllä se nimi on ihan just kohdilleen, mutta tavallaan avasin sitä vähäsen. Toivottavasti kirjan eduksi. Äitini, 92 vee, lukee sitä nyt ja nauttii! Minä taas eli nyt Heidi kuulet mitä aiheutit ja kiitos siitä: Lisäsin hyvin monta asiaa kieltävään hoitotahtooni Ei saa elvyttää suomeksi, englanniksi ja kirjainlyhenteellä, joka on tiettävästi kansainvälinen. Kun minulla on taas tsekkaus kesäkuussa, aion ojentaa kirjasi onkologilleni vakvavin ilmein, jos vain pystyn. Myös hammaslääkärini tulee kirjasi saamaan!

Oikeastaan Auri on aika tavalla minä, jos elän sen ikäiseksi, paitsi etten ole hammaslääketieteen professori emerita. Pelottavan paljon ymmärsin Auria. Jos ei ole ikinä pössytellyt, kyllä kerran pitää olla high, vaikka sitten kahdeksankymppisenä.

Vain tämä oli pelottavaa: Päivät pitkät,vuodet lyhyet. Kunpa sitä ei ikinä, sillä olen aina halunnut elämän olevan seikkailu loppuun asti.

Miksi Auri muuten muisti eutanasiassa Sveitsin, joka on minulle tosin varsin tuttu, mutta nykyään hintava eli mieluummin Itävalta, mutta unohti Hollannin. Kölnistä ajaa autolla Hollannin rajalla olevaan eutanasiaklinikkaan tunnissa. Ja takuulla edullisempaa kuin Sveitsin systeemi, jonka myös tunnen.

Ihan sama mitä tulee. Juhannuksena olemme tyttären&co:n luona vihdoinkin. Viimeksi on tavattu tapanina. Nyt ei meillä koska vanhemmalle Merin koirista on tehty suurehko ortopdinen operaatio ja heidän pihansa helpompi kuin meidän jyrkkiä rinteitä käsittävä ja kolmessa tasossa oleva puutarhamme.

Eikä mitään Ruusuja äidille, kuulostaa siirapilta! Kirjasi on täydellinen eli ei yhtään tekohauska, koska vedät niin tosissasi ja itseasiassa yksi äitini siskoista on ihan Auri.

♥♥

Heidi Mäkinen kirjoitti...

Kiitokset kannustuksesta!

Hauska, että kirjani saa kauttasi uusia lukijoita. Olin pitkään töissä sairaalassa, jossa sinäkin ilmeisesti käyt. Lopetin siellä 14 vuotta sitten kun muutin Tampereelle.

Auri muisti Sveitsin, sillä minä muistin sen. En edes tiennyt että eutanasiaa tarjotaan muuallakin myös ulkomaalaisille. Olen itse ollut eutanasiaa vastaan, mutta hiljalleen muuttanut käsitystäni hillityn myönteiseksi.

Veela kirjoitti...

Nyt minua hekotutti, ääneen, mikä on mukavaa näinä aikoina. Minä niin ymmärrän tuon suhteesi Kiinanruusuun. Mietin, ketkä ovat hänen kontaktinsa. Minulla on Terttu. Ja sitten hekotutti ajatus äideistä jotja saavat kirjasi lahjaksi.

Heidi Mäkinen kirjoitti...

Hyvä jos nauratti!