Sairaalatyötä on aina vaikeuttanut potilaspaikkojen suhteellinen niukkuus.
Päivystäessä on pitänyt miettiä mihin tämä potilas mahtuisi vai pärjäisikö mitenkään kotona. Osastoa kierrettäessä on päivittäin pohdittu voisiko potilas nousta vuoteestaan ja lähteä kotiin. Itse asiassa tämä on ollut usein se ensimmäinen ajatus. Onko siellä kotona ketään ja voisiko kotihoito käydä potilasta hoitamassa. Entä löytyisikö terveyskeskuksen vuodeosastolta paikkaa jatkohoitoa varten.
Tehokkaasti potilaita kotiuttava lääkäri on ollut osastohenkilökunnan silmissä hyvä lääkäri.
Vuosien mittaan sairaaloiden toimintaa on tehostettu lopettamalla osastoja ja lisäämällä avohoitoa. Näin on säästetty kustannuksia, sillä rahallisesti potilas kannattaa majoittaa yöksi vaikka hotellin Tempur-patjalle kuin siihen epämukavaan sairaalasänkyyn. En siis pidä ihmeenä, etteivät sairaalapaikat tahdo nyt riittää.
Luin Ferdinand von Schirachin (nimestä meinaa aina jäädä yksi c-kirjain pois) erinomaisen novellikokoelman Rikoksia. Schirach (kahdella c:llä) on ammatiltaan juristi ja novellit perustuvat ainakin löyhästi tositapauksiin.
Päästäni löytyisi aineisto vastaavaan potilastapauksia sisältävään kirjaan, mutta olisiko sellaisen kirjoittaminen mahdollista? Vaikka kuinka etäännyttäisi novellit tosielämästä, niin olisihan se loukkaavaa ja lääkärin ammatin väärinkäyttöä.
3 kommenttia:
Kannattaa lukea Schirachilta myös Syyllisyys ja Collinin tapaus. Kaikissa on kyse moraalista ja tapaukset ovat sellaisia, joissa tuomioistuinten oikeus ei olekaan oikein, vaan niiden yläpuolella on inhimillinen oikea ja väärä.
Hm, ehkä voisit hyvinkin käyttää potilastapauksia muunneltuina. Diagnoosi novellin alkusanoina ja sitten kertomus siitä, mitä sen taustalla on tai mitä diagnosoisdulle sitten tapahtui.
Lainasin kirjastosta nuo mainitsemasi kirjat. Saa nähdä ehdinkö lukea, sillä lukemattomien kirjojen pino vaan kasvaa.
Pelkään, että kävisi niin, että joku kuvittelisi olevansa juuri tuo mainittu potilas, vaikka kaikki olisi täysin keksittyä.
Nykyään näitä valittajia löytyy, vaikka yhteys olisi mitätön, se on totta.
Semmoinenkin olisi kiinnostava, että novellin alussa olisi epikriisi, kaikki hoito-ohjeet ym ja sitten kertomus potilaan tulosta kotiin, jossa hän lyö laimin kaiken ja on kohta takaisin ja syyttää sairaalaa.
Tiedän tyyppejä, jotka ovat väkisin tunkeneet itsensä autoon lonkkanivelleikkauksen jälkeen.
Lähetä kommentti