Amerikassa kaikki on suurta: autot, talot, pihvit ja romaanit. Välillä mietin maksetaanko USA:ssa kirjailijalle sivumäärän mukaan.
Luin tänä aamuna loppuun Jonathan Franzenin yli kuusisataasivuisen teoksen Crossroads. Crossroads kertoo Hildebrandtin pappisperheestä 70-luvun amerikassa ja se on ilmeisesti trilogian ensimmäinen osa. Romaanin loppu jäikin sopivan avoimeksi. Kirjassa puhutaan paljon uskosta ja moraalikysymyksistä, mutta toisaalta se on hyvinkin koukuttava, enkä olisi voinut jättää sitä kesken.
Olen löytänyt nimen nykyiselle ruokavaliolleni: olen kotivegaani. Kotivegaanius on sukua kaappijuoppoudelle. Jälkimmäisestä en kuitenkaan kärsi. Osallistun vegaanihaasteeseen. Suosittelen, vaikka ette söisikään vegaanisesti. Kukaan ei sitä vaadi. Osallistuessaan saa päivittäin sähköpostia, joka sisältää kivoja reseptejä.
Nykyään Facebook aiheuttaa minulle epämiellyttäviä tuntemuksia. Olen alkanut inhota sitä, että haluan huvittaa ihmisiä ja sitten kyttään tykkäyksiä. Toisaalta toisten päivitykset saavat halun kirjoittaa jotain inhottavaa, enkä enää pidä itsestäni. Some varastaa aikaani. Aion pysyä poissa sieltä ainakin kuukauden loppuun, saa nähdä miten käy. Face ei haluaisi millään päästää minua irti vaan lähettelee imeliä houkutteluviestejä sähköpostiini.
5 kommenttia:
Tiijätkö, minullakin kyllästyminen lyhyeen ja laiskaan naamakirjailuuni. Liityin kokeeksi, mutta olen huomannut, etten tarvitse sitä mihinkään. Monet ystävistäni eivät ole Facebookissa ja niihin jotka ovat olen muutoinkin yhteydessä. Pyysin kaveriksi muutamia tuttuja, joihin en sitten muutoin ole missään yhteyksissä, ei kiinnosta kerätä heitä lisää.
Ne harvat ryhmät, joihin liityin, esim. Silakat parveilevat niin kiihkeästi, että en jaksa seurata. Ymmärrän, että Facebook on tärkeä kohtaamispaikka esim. yhdistysten jäsenille, jotka sopivat asioistaan siellä, samoin heille, jotka tarvitsevat somenäkyvyyttä työnsä vuoksi, kuten mediapersoonat - varmaan kirjailijatkin, osittain.
Sinulla on tietysti seuraajia juuri kirjailijana. Eikös kustantajatkin toivo kirjailijoita somenäkyvyyttä? Mutta ei se ole välttämättömyys. Harvemmat ja harvinaisemmat ulostulot ovat joskus "tehokkaampia".
Hahhaa...oot niin hauska!
Alimmainen teksti on niin totta.
Varmaankin kustantaja toivoisi somessa esiintymistä. Olen Instassa, jonne kirjoitan lyhyet tekstit kirjoista joita olen lukenut. Arviot ovat pääasiassa positiivisia, sillä luen kirjoja, jotka jo alun perin kiinnostavat ja epämieluisat jätän nykyään usein kesken. Minusta on vaikea kritisoida suomalaisia kirjailijoita. Se on vähän kuin lääkärien kollegiaalisuus, pienissä piireissä saatetaan haukkuakin, mutta ulospäin ollaan toistemme tukena.
P.S. Poistin edellisen kommenttini kirjoitusvirheiden vuoksi.
Ei kai kukaan kärsi kaappijuoppoudesta kai ne nauttii siitä, kun nauttii kupposen silloin tällöin. Minä taidan ola kaapivegaani, jääkaappivegaani, olen liian laiska tekemään ruokaa päivittäin. Niinpä bataattikeitto on suosikkini, häränhäntäkeittoa kun ei ole eineksenä.
ITC-ukkeli
Lähetä kommentti