Olen kävellyt kahtena päivänä Siilinkarille. Näsijärven jäälle on aurattu ura luistelijoita varten ja siellä meni jokainen omalla persoonallisella tyylillään. Kaunoluistimilla, hokkareilla, retkiluistimilla, potkurilla ja nastalenkkareilla (minä). Jää paukkui ja tuli täysin epärealistinen pelko, että se pettää allani. Tänään jäälle oli muodostunut harjanteita, sillä jääpeite on laajentunut.
Kolme Vihreiden aluevaaliehdokasta tarjoili jäällä teetä, glögiä, kuumaa mehua ja pipareita. Join mehua ja söin piparin, johon oli kirjoitettu sokerikuorrutteella 119. Keskustelin hetken numero 163:n kanssa.
Paluumatkalla ostin Tallipihalta kaksikerroksisen laskiaispullan. Sen siististi syöminen oli mahdotonta.
Kävin perjantaina kylässä Kangasalla. Tunnen paikkakunnan julkisen liikenteen paremmin kuin isäntäväki.
Teimme lounasta, minä koputtelin granaattiomenasta siemeniä salaattiin, muut suorittivat vaativampia tehtäviä. Tuli voimakas halu tanssia, joten pyysin musiikkia ja tanssimme keittiön laittialla. Kokeilimme moshaustakin, mutta se ei sujunut kovin hyvin, sillä meillä on niin lyhyeksi kynityt hiukset. Mieshenkilöllä olisi ollut ponnari, mutta hän kieltäytyi moshaamasta.
Poikani kaveri näki aikoinaan minun tanssivan ja sanoi ihmetellen "Aikuinen tanssii". Googlasin "jokaisella on oikeus" ja sain tulokseksi "jokaisella on oikeus harjoittaa liiketoimintaa", "elämään sekä henkilökohtaiseen vapauteen", "sananvapauteen", "maksuttomaan perusopetukseen" ja muuta ylevää. Lisäisin vielä "jokaisella on oikeus tanssia Abban Dancing Queenin tahdissa".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti