En ole aikoihin raportoinut hiipuvasta urheilukellostani. Kello vaatii jatkuvia latauksia, vaikka en käytä sitä urheilusuoritusten mittaamiseen vaan mittaan aikaa.
Kellonajan alapuolelle ilmaantuu päivittäin joku pienellä präntillä kirjoitettu teksti, jota en näe. Yhtenä iltana, kun makasin jo sängyssäni, kello osoitti elonmerkkejä ja oli pakko katsoa mitä sanottavaa sillä oli. Kellotaulun alaosassa luki Kokeile eri nopeuksia.
Olen viime aikoina lukenut kaksi kirjaa, joiden henkilöistä yksi tai useampi on ollut aktiivisia kristittyjä: Jonathan Franzenin Crossroads ja Sally Rooneyn Kaunis maailma, missä olet. Näissä romaaneissa uskonto toimii henkilöiden lohtuna ja moraalisena tukena. Ei pedofiilipappeja tai muuta epämiellyttävää. Tosin Crossroadsin pappi kuolaa sievän seurakuntalaisen perään.
Olen seurannut Instassa hauskaa naispappia. Kun kohta kaikki ovat eronneet kirkosta, tuntuisi ajatus kirkkoon liittymisestä suorastaan radikaalilta teolta. Sanna Marin kehottaa Instassa ihmisiä olemaan armollisia itselleen. Tosin kyse ei ole Jumalan armosta, jota naispapin mukaan ei tarvitse ansaita.
Urheilukelloni ei tunne armoa. Nyt se suosittaa intervalliharjoituksia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti