Käyn kerran viikossa kuntosaliryhmässä. Liikunnan jälkeen pukuhuoneessa sanoin naisille meneväni heti juomaan pullakahvit, johon joku sanoi, että mitätöin näin liikunnan positiivisen vaikutuksen. Ajatus tuntuu hassulta, sillä enhän liiku laihtuakseni. Liikun koska se on kivaa ja liikkuminen pitää minut kunnossa sekä fyysisesti että psyykkisesti.
Kuuntelin lenkillä Raisa Omaheimon kirjaa Ratkaisuja läskeille ja ymmärsin, että läskifobia vaikuttaa myös meihin keskipainoisiin (Omaheimo kritisoi termiä normaalipainoinen). Lapsuudenkodissani puhuttiin jatkuvasti lihottavista ruoka-aineista, lihomisesta ja laihdutuksesta. Syömisen jälkeen usein voivoteltiin kaikkea sitä, mistä oli juuri äsken nautittu. Kaduttiin jokaista herkkupalaa.
Vaikka olen ollut suuren osan elämästäni hoikka, olen useasti rajoittanut syömistäni eri tavoin Tein sitä varsinkin nuorena. Tälläkin hetkellä syön pääosin vegaanisesti, jonka varjolla voi säädellä kalorimääriäkin, onhan taustalla suurempi missio, syömisen ekologisuus. Noin yleisesti ottaen en enää suuremmin ajattele painoani. Nykyäänhän tiedetään, että kun normaalipainoinen laihduttaa, niin pitkällä tähtäimellä tämä voi johtaa ylipainoon.
Omaheimo kertoo, että kun tutkija Saara Särmä lopetti laihduttamisen, hän sai siitä säästyneellä energialla tehtyä väitöskirjan.
Omaheimon kirjassa pohditaan miten läskit (tätä termiä kirjailija käyttää) nähdään elokuvissa. Nyt kun mietin, en oikein saa päähäni muita "läskielokuvia" kuin Gilbert Grapen, jossa sairaalloisen lihava äiti kuolee. Häntä ei saada pois omakotitalon yläkerrasta kuin nosturilla, joten lapset päätyvät polttamaan koko höskän.
Kun elokuvissa nainen on ruma ja läski, hän on joko hauska tai psykopaatti.
Nyt tuli nälkä. Tiedän kyllä lihavuuden terveysriskit. Lähden laittamaan ruokaa.
17 kommenttia:
Kielitoimiston sanakirjan mukaan sanan "normaali" merkityksiä ovat tavanomainen, tavallinen, säännönmukainen, säännöllinen, odotuksenmukainen, oikea, hyväksyttävä. Tietyissä tapauksissa "normaali" merkitsee yleistä, lääketieteen kielessä - oikaise, jos olen väärässä - terveyttä (sairauden vastakohtaa, "ei-sairautta").
Onko ylipaino jo uusi normaali? En ole aikaisemmin tiennytkään, että termi "normaalipainoinen" on jo niin ideologisesti värittynyt, ettei sen käyttäminen yleisessä kielenkäytössä ole enää korrektia.
"Keskipainoinen" on kummallista uuskieltä. Jos tietyssä yhteisössä (tai yhteiskunnassa) kaikki ovat tukevasti ylipainoisia, silloin myös "keskipainoiset" ovat. Ihmisen, kuten ei minkään muunkaan eläinlajin, fysiologian kannalta ei silti ole eduksi olla sen paremmin yli- kuin alipainoinen.
Eri kulttuureissa eri aikoina vallitseviin kauneus- ja painoihanteisiin en sen sijaan ota kantaa. Kaikenlaista epätervettä on nähty: kaulojen venytystä, jalkojen typistystä, implantteja...
Elokuvissa muuten rumat ja laihat (eritoten hyvin pienirintaiset) eivät ole edes hauskoja, vaan pelkästään kiusallisia tai säälittäviä. Laiha mies on joko luihu pikkurikollinen tai naurettava nössö.
Takavuosina minulla oli tapana ajella ympäri suomea, polkupyörällä. Kesäloma hukkui tässä askareessa, myös painoa hävisi noin 2 kg viikossa. Enkä paastonnut, söin paitsi normaalisti myös hieman lisäravintoa. Ajaessani käytin tupla-patukkaa rasitusmittarina. Jos pystyin pureskelemaan ei vauhtia ei ollut liikaa,myös kuvotus varoitti liiasta vauhdista. Myös tavallista suklaata kului, levy päivässä. Ajopäivän lopuksi, aterian lisäksi meni purkki "fruits in heavy syrup" sekoitettuna müsliin. Ja pussi banaanirakeita tai muuta sokerista tavaraa. Näin sain tankattua lihaksiin sokeria, jaksoi paremmin seuravana päivänä. Pullaa kului kahvin seurana ihan vöyräästi. 80 - 120 - 180 km/päivä ajomatka. Joka toinen päivä oli ajopäivä, teltta ja muut kamat kulki pyörän kyydissä.
Ajopäivät kului endorfiinin euforiassa, oli tietysti vauhdin huumaakin mukana. Maisemien ihmettely oli myös kivaa. Painon putoaminen ei haitannut muttei se tarkoitus ollut.
Oma hupinsa tietysti mainostaa hienoa laihdutusdieettiä töissä muijjille: Syö levy suklaata päivässä, pullaa, kakkua ja ihan mitä hyvänsä ihan miten paljon huvittaa ja paino putoa kaksi kiloa viikossa. Ai niin, ja aja 100 km päivässä pyörällä.
ICT-ukkeli
Kirjassa kritisoitiin BMI:n käyttöä. BMI toimii varmasti hyvin kun tutkitaan ihmisjoukkoja, mutta siinä on puutteensa yksilön kannalta. Minäkin olen sanellut potilaspapereihin potilaiden BMI:n, ei ehkä olisi pitänyt. Pidin sitä jotenkin neutraalina, sillä en maininnut, onko kyse ali-, yli- tai normaalipainosta. Kaipa se normaalipaino on ihan sovittu asia ja sitä mitataan BMI:llä. Rajojahan on vuosien mittaan siirrelty.
ICT-ukkeli: Yleensä sanotaan, että liikunta on aika huono laihdutusmenetelmä. Yhden hampurilaisaterian kuluttamiseen tarvitaan varmaan täysmittainen triathlonsuoritus. Sata kilometria pyöräilyä alkaa olla sitä luokkaa, että sillä voi jo vaikuttaa painoon ihan merkittävästi.
Onneksi olen niin laiska, että en jaksa laskea BMI:iä, vaan kirjaan sairauskertomukseen pit ja painon. Ehkä se sallitaan?
Liikunnalla ei yl laihdu, ellei tee sitä työkseen. Kävelin rinkka selässä 780 km/32 pv, paino putosi 3-4 kg, tuli 2 viikossa takaisin. Saavutetun painon hallinnassa liikunnalla on merkitystä ja onhan se kaikin tavoin terveyttä edistävää (ellei loukkaa iteään).
Onneksi voin puolen vuoden kuluttua sanoa piut paut kansalaisten painolle.
En minäkään sitä laskenut, vaan potilaat täyttivät ennen vo tietokoneelle kyselyn, johon kuului pituus ja paino (ja paljon muita kysymyksiä). Kone laski BMI:n.
Ylipaino on kansansairaus Suomessa ja on osasyy moniin eri sairauksiin. Siksi on arveluttavaa, että siihen suhtaudutaan jotenkin "suojelevasti".
Kohtelias käytös ja ihmisen hyväksyntä sellaisena kuin hän on, ulkonäköseikoista riippumatta, on sitten eri asia.
En pidä siitä, että tarkoituksella normalisoidaan lihavuutta tyyliin "läski on uusi normaali".
Kyllä jokainen sairaalloisesti kiloja itseensä kerännyt tietää, että haluaisi päästä niistä eroon ja olisi sekä terveempi että paremman näköinen sellaisena kuin oli ennen lihomistaan.
Täällä kommenteissa ollaan näköjään niin ulkona asiasta, että kuvitellaan, että ylipainoiset eivät olisi yrittäneet laihduttaa ja eivät olisi laihduttaneet vaikkapa satoja kiloja elämänsä aikana. Suuremmalla itsekurilla ja tuskalla kuin itsetyytyväiset normaalipainoiset ikinä. Ylipainoaktivismin tarkoitus on, että ihmisen koko elämä ei ole hautaan asti alemmuudentuntoa ylipainosta. Jossain vaiheessa saa jo olla rauhassa. Jos ei tätä ymmärrä, kannattaa sivistää itseään ja lukea esimerkiksi oikean asiantuntijan Patrik Borgin kirjoja. Minua inhottaa laittaa tähän, että olen koko ikäni ollut normaalipainoinen - muutenhan tämä kommentti kuvitellaan jonkun ylipainoisen vastuunvälttelyksi.
Laihduttaminen ei ole mahdotonta, mutta yleensä paino palaa parin vuoden sisällä ja ikävä kyllä suurempana kuin lähtöpaino. Yhteiskunnan pitäisi muuttua sellaiseksi, etteivät ihmiset lihoisi. Pitäisi tukea terveellisten ruokien hintoja, lisätä liikuntamahdollisuuksia, vähentää autoilua jne. Ylipainoisten syyllistämisestä ei ole hyötyä varsinkin kun asia ei ole niin yksinkertainen kuin on luultu. Pitäisi kehittää lääkityksiä lihavuuteen.
Marjatan ja minun nuoruudessani oli helppoa olla hoikka (melkein kaikki olivat), sillä tarjolla ei ollut hampurilaisia, pitsoja, sipsejä ja limsoja ainakaan siinä määrin kuin nykyään. Vapaa-ajalla ulkoiltiin, kun ei ollut muutakaan tekemistä. Meille tuli auto vasta kun olin jo koulussa, samaten televisio (muilla kavereilla oli jo), eikä televisiosta tullut niin paljon kiinnostavaa ohjelmaa kuin nykyään. Ei ollut tietokoneita ja kännyköitä.
Tuo on se pointti, minkä Heidi lopuksi sanot. Yhteiskunta ympärillä on muuttunut niin totaalisesti viimeisten 20-30 vuoden aikana. Ei meidän tarvinnut nuorina miettiä riittävää liikuntaa. Toimistotyökin piti liikkeessä, kun käsiteltiin papereita, otettiin kopioita, lähetettiin telexejä/faxeja. Nyt kaikki hoituu näppäimistön kautta, samalta työpisteeltä, jossa saa istua vaikka koko päivän, paitsi vessassa käyntiä. Herkkutarjonta kaupoissa, kahviloissa, elokuvissa, missä vain on jatkuvaa tykitystä. Perheissä on useampi auto ja nyt viimeisimpänä sähköpotkulaudat, polkupyörän korvaajana = vähemmän liikuntaa. Robotti-imurit ja tiskikoneet viimeistelevät liikkumattomuuden kotona.
Vaikka liikuntaa harrastetaan, se päivittäinen hyötyliikunta on vähäistä. Itselläni ei ole autoa, joten tulee käveltyä kauppaan, jumppaan, rautatieasemalle jne. Minua ärsyttää se, että kaupungit on rakennettu autoilun ehdoilla. Ei kai lapsia voi päästää yksin liikenteeseen, kun joku autoilija huristaa päälle.
Paino putosi myös nesteen poistumisen takia, kas kun munuaiset toimivat jo hieman huonosti. Nesteen poistumisen huomasi jalkojen kutistumisesta, pohkeet hoikkeni ja kenkä kävi väljäksi. Kuhmoinen - Jyväskylä vei kolmenkymmenen asteen helteeessä 8 litraa juomaa, perillä mustat ohuet shortsit oli vaaleanharmaat suolasta.
Aineenvaihdunta kiihtyi myös, ajelin 10 asteen tihkusateessa shortsit jalassa ja lyhythihainen pyöräilypaita päällä. Eikä ollut kylmä.
Töihin palaaminen ja pitkien housujen käyttäminen oli outoa, oli kuuma.
ICT-ukkeli
Joo, älähän nyt Anonyymi hikeenny. Heidi ja Leena jo selittivätkin tuossa edellä ihmisten koon muuttumiseen vaikuttaneita asioita.
Fakta on se, että suomalaisista miehistä enää kolmasosa ja naisista puolet on normaalipainoisia. Sama muutos on tapahtunut kaikissa hyvinvointivaltioissa. Asialle pitäisi tehdä jotain, koska tämän vuoksi myös elinikä alkaa laskea ja loppuvuodet kärsitään monista sairauksista.
Itsekin asialle voi tehdä paljon. Voi lopettaa hupisyömisen, telkkarin ääressä napostelun ja helpon ruuan ahmimisen heti ensimmäiseen nälän tunteeseen. Ruoka-ajat ja eron tekeminen arjen ja juhlan välillä auttavat paljon. Herkkuja on tosiaan niin helppo saada, että näitä kurinpalautuksia pitää tehdä, jos on huomaamattaan ajautunut väärille tavoille.
Laihduttaminen sen sijaan ei auta, vaan lihottaa, siis kaikki ihmedieetit ja muut purskahdukset. On tutkittu, että erittäin harvalla ylipainoisella on jokin syy elimistössään ylipainoon, sen sijaan syömätavat ovat väärät, ei syödä nälkään vaan tunteisin ja vahingossa liikaa.
Jos päihteiden vahingollista vaikutusta ihmisiin pidetään sairautena, niin tottakai myös ruuan vääärinkäyttö pitää tunnuistaa sellaiseksi ja hoitaa sitä. Kyllä lääkärin pitää voida kysyä selvästi ylipainoiselta potilaalta, onko ylipaino hänelle ongelma ja ohjata hoitoon syömähäiriön vuoksi, jos on tarvetta.
Vielä semmoinen, että jokaisella ihmisellä on ominaispaino, joka pysyy, jos ruoka ei ole ongelma (ei ajattele koko ajan mitä syö) eli tämä puhe keskipainosta ja siitä, että olisi monenkokoisia vaatteita, koska paino heittelee, ei koske ihmisiä keskimäärin vaan ainoastaan häiriötiloja ja/tai sitä että on jäänyt kiinni painontarakkailuun.
En todellakaan pidä siitä, että liivikauppojen mallinuket vaihdetaan ylipainoisen näköisiin, se on lihavuuden normaalistamista. Ulkonäössä on tosiaan paljon muutakin kuin paino, jossa voi vertailla, kokea huonommuutta ja paremmuutta ja kadehtia, jos on sen mielinen. Olen joskus jäänyt suu auki ihailemaan huippukauniita ihmisiä jossain lentokentillä ja ajatellut, että onpa ihanaa, että on olemassa jotain näin kaunista. Ei ole mitään mieltä kadehtia näitä ulkonäöltään upeiksi syntyneitä ihmisiä.
Omissa ystävissäni on kaiken painoisia viehättäviä ihmisiä. Usein kauneus on kiinni siitä, että pukeutuu vartalotyyppinsä mukaisesti, on normaali itsetunnoltaan, tyytyväinen ja kiinnostunut moninaisista asioista.
Arvelen, että merkittävään ylipainoon liittyy usein häpeää. Moni muuten häpeää nykyään tupakointia ja olettaisin, että se tekee vielä vaikeammaksi päästä tupakasta eroon. Sama on alkoholin liikakäytön suhteen. Asiat ovat monimutkaisia, eikä lihomisen taustalla ole yhtä ainoaa syytä (en tosiaankaan ole asiantuntija). En usko, että ylipainoisen näköinen mallinukke saa ketään lihomaan, nyt mallinuket ovat lähinnä anorektisia, samoin mallit.
Olen lukenut, että joissain tapauksissa ylipainosta pääsemiseen on auttanut suolistobakteereihin vaikuttaminen niin, että lihavuudesta kärsivälle on siirretty laihan ulostetta, jossa on erilaiset bakteerit.
On myös etsitty lihavuusgeeniä, joka ratkaisisi nälkäkeskuksen häiriön. Tunnen erään pikkupojan, joka santsaa aina ruokaa syyllisen näköisenä ja syö aivan valtavia annoksia ellei säädellä. Hänen äitinsä on myös vakavasti ylipainoinen ja kun ongelmasta keskustellessaame sanoin, että kokeile syödä vain silloin kun on kova nälkä, niin hän sanoi, että hän voisi syödä ihan koko ajan, ei hän tiedosta sitä erityistä näläntunnetta tai varsinkaan sen poissa oloa. Hän on kyllä ollut parikymppiseksi asti hoikka, joten ruokahalusysteemi on jossain vaiheessa kykeytynyt pois päältä.
Useimmiten ne jotka ovat pitkään hoikkia lihovat elämän aiheuttamien paineiden seurauksena.
Lihavuudesta ei tiedetä läheskään tarpeeksi.
Otin tuon mallinukkejutun tähän siksi, että tämän keskustelun aikana kävin kauppakeskuksessa, jonka alusvaatekaupan ovensuussa on seissyt mallinukke ihanissa alusasuissa. Nyt siihen oli vaihdettu huomattavan pulska nukke. Kysyin mitä kokoa entinen oli ja entä nykyinen. Sillä hoikalla oli ollut M-koon vaatteet ja tällä uudella oli XL.
Asiakkaat olivat kuulemma valittaneet. Nanson koot ovat muuttuneet niin, että nykyinen S vastaa entistä keskikokoa, pienet naiset eivät kyllä löydä Nansolta mitään.
Itse olen ajatellut, että muoti/vaatesuunnittelu on taidetta eikä sen tarvitse edes vastata todellisuutta. Katselisin mielellään muotikuvissa sellaisia soittorasian nuken näköisiä keijukaisia, koska on kiva, että kaikki ei ole niin arkista.
Suoliston bakteerifloora on nyt muotia ja siitä etsitään syytä lähes kaikkeen.
Nykyään käytetään myös löysempiä vaatteita, sellaisia over size villapaitoja ja paitapuseroita, ne kyllä sopivat parhaiten hoikille.
Luin ensin, että katsoisit mieluiten soittorasian näköisiä tyyppejä muotikuvissa. Olen muuten seurannut Huippumalli haussa-ohjelmaa, jossa on tosi erilaisia mallityyppejä, myös yksi kaunis transnainen. Mallit eivät oikeastaan ole kovinkaan kauniita, fotogeenisia kylläkin.
Lähetä kommentti