Tarjouduin kastelemaan jälkeläiseni ja hänen puolisonsa kukkat ja yrtit sillä aikaa kun he ovat poissa. He palasivat eilen kotiin, ja olin unohtanut koko viherkasvit. Kärsin vakavasta dementiapelosta, joten pidän kaikkia unohduksia ilmeisinä dementian merkkeinä. Myrtit ja yrtit olivat selvinneet hengissä, näin minulle vakuutettiin.
Ville Hänninen on haastatellut joukon suomalaisia kirjailijoita teokseen Miten kirjani ovat syntyneet. Minulle selvisi, että Petri Tamminen on kirjoittanut esikoiskirjansa Metso-kirjastossa! En ole vielä lukenut Hännisen teosta kokonaan, mutta tie kirjailijaksi ei ole kepeä kulkea. Ensimmäiset kirjat ovat harvoin myynti- ja arvostelumenestyksiä, vaan niitä edeltävät teokset ovat ainakin minulle ihan tuntemattomia. Ja joskus tulee niitä hylsyjäkin.
Luin Mika Waltarin sanoneen, ettei koskaan saa paljastaa jonkun teksin syntyneen helposti, vaan sen pitää kertoa vieneen kaiken. Ihmissuhteet, yöunet, terveyden ja varsinkin mielenterveyden.
Hallitus on muodostettu ja nyt odotan kauhulla mitä seuraavaksi tapahtuu. Onneksi toinen poikani nauttii juuri aikuiskoulutustukea, sillä se lakkautetaan. Minulta ei viedä juuri mitään vaan niiltä, joilla on jo ennestään vaikeaa.
Olen seurannut Erkka Mykkäsen podcastia Kirjoittamisesta ja tykännyt kovasti. Kaipasin jotain muuta kirjoittamiseen liittyvää kuunneltavaa ja löysin eilen englanninkieliset podcastit. Mahtavaa!
Joku saattaa ihmetellä, miksi olen laiskistunut blogin päivittämisestä. Se johtuu siitä, että virkkaan paitaa jämälangoista. Yhden beigen lankakerän löysin Lapintieltä pahvilaatikosta, jonka päällä luki "Saa ottaa!" Mietin heti aamusta, että kirjoittaisinko vai virkkaisinko yhden kerroksen. Virkkaan lopulta vähintään kuusi kerrosta.
6 kommenttia:
Hyvä, taitava sinä!
Minulla on nyt lainassa Miten kirjani ovat syntyneet 4 ja 5. Ahnehdin liikaa lukemista.
Aloin kaikkien lainakirjojen sijaan lukea mökille muodostuneesta "pikkukirjastosta" Johan Bargumin romaania Kesäpoika. Edellä keskustelimme blogissasi siitä, miten joitain kirjoja mainostetaan kesäkirjoina ym kesäjutuista. Nimen perusteella luulisi tämän olevan jotain kesänkevyttä pilvenhattaraa, mutta taitaa olla vakava tarina.
Minuakin pelottaa, että uusi hallitus kiristää heikoimpien selviytymistä. Erittäin pientä eläkettä ja asumistukea saava siskoni kuuluu heihin.
Luin viime vuonna Bargumin novelleja (Ikämiehiä)ja pidin niistä tosi paljon.
Minäkin rohmuan liikaa kirjoja kirjastosta. Kirjailijoiden ura kiinnostaa kovasti. Ehkä luen vielä noita aiempia osiakin.
Ostin Kodin kuvalehden saadakseni juhannusruokavinkkejä. Lehdessä houkuteltiin mm virkkaamaan keittiöpyyhe. Jäin haaveilemaan virkkaamisesta. Kaikki muutkin pienimuotoiset käsityöhaaveeni jäävät enimmäkseen. Olisi ihana kuunnella äänikirjoja ja samalla kutaista jumpperi poikineen, kuten Kirjaluotsi-bloggaaja tekee. Ei vain minulla toteudu.
Käsityöt on ihania ja tosiaan kerros vielä, pari silmukkaa vielä, lanka loppuu just, teen sen kunnes... Tosin en ompele, en mielelläni nappiakaan. Tytär aikoinaan hankki merkkejä ja läpysköjä haalariinsa ja toi minulle ne ommeltavaksi ja viikonloput sitten sormet rei'illä puskin neulaa enstekskankaan ja tiiviiden merkkien läpi. Maisteripromootiossa olin niin tyytyväinen ajatuksesta, ettei enää tule haalariin mitään ommeltavaa.
Virkkuu on siitä kivaa, että työn voi ottaa mukaan melkein minne vaan. Ja se on iloista tekemistä etenkin jämälangoista, aina jotain peittoa kaipaa jaloilleen tai hartioilleen tai istuinta pehmittämään.
Ilman villaa ja puikkoja en varmaan olisi elossa enää, sen verran runsaasti riemua tuottaa.
Ostin lauantaina kaksi kirjaa, ne odottaa tuossa ja juhannus sujuu mukavasti lueskellen.
Lukeminen on hyvä juhannusharrastus!
Mika Waltarin oma mielenterveys olikin tunnetusti horjuva, mutta olisihan se saattanut horjua, vaikkei mies olisi kirjoittanut riviäkään.
Lähetä kommentti