Olen viimeisen päivityksen jälkeen käynyt teatterissa (Rednose Companyn Don Quijote) ja sen jälkeen viinillä Teatterinkulman ravintolassa, kuntosalilla, Sara Hildenin taidemuseossa ja kahdesti tekstipajasssa (toisen tekstipajan jälkeen viinillä Konttorissa). Viherkasvini on menehtynyt.
Eilisessä tekstipajassa käsiteltiin oman kässärini alkua. Tämä herätti horrostavan tekstin kuplimaan kuin jääkaapista lämpimään otetun ja ruokitun taikinajuuren. Sain vielä tänäkin aamuna uusia ideoita. Tämä tarkoittaa sitä, että pitäisi tehdä jotain.
Rednose Company oli taas ihana. "Luimme" aikoinaan lukupiirissä Don Quijoten, joka lienee ensimmäinen eurooppalainen romaani (ainakin espanjalaisten mielestä). Miguel de Cervantes on espanjalaisten Aleksis Kivi ja Don Quijote Seitsemän veljestä, mutta huomattavasti tylsempi ja varhaisempi teos (anteeksi espanjalaiset, nämä ovat omia tulkintojani).
Romaani on todella puuduttava, yli tuhatsivuinen, eikä oikein etene mihinkään, joten lukematta jäi.
Nämä Rednose Companyn tyypit tekivät siitä mahtavan karnevaalin, jossa yhdistettiin nykyaikaa ja historiaa. Musiikkia, klovneriaa, naurua ja osaavat nuo tyypit tarvittaessa liikuttaakin. Ei liene sattumaa, että yksi heidän näytelmistään on nimeltään Aleksis Kivi (se kannattaa myös ehdottomasti nähdä).
Sara Hildenillä on esillä museon omia kokoelmia, ulkomaista taidetta.
Ylimpänä kuva Sara Hildenin suosikkimaalauksesta (Paul Delvaux, Kesä vuodelta 1938). Kerrotaan, että Hilden halusi aina museolla vieraillessaan nähdä maalauksen.
Seinällä roikkuu myös yksi museon aarteista Francis Baconin maalaus, Kaksoistutkielma George Dyerin muotokuvaa varten vuodelta 1968. Dyer oli pikkurikollinen ja taidemaalarin rakastettu. Alkoholisoitunut Bacon teki itsemurhan 1971. Sara Hilden istui kerran illallispöydässä miehen vieressä ja kuvasi tätä hiljaiseksi ja miellyttäväksi mieheksi.
Nyt on ryhdyttävä kirjoitustöihin.
Kuvat: Jussi Koivunen
4 kommenttia:
Voi harmi, että en ilmeisesti näe tuo Don Quijotea. On käynyt täällä Turussa vuonna 2019. Aleksis Kivi nähtiin ja se oli niiin hyvä. Kävimme katsomassa vähän aikaa sitten yhden toisen saman teatteriryhmän nimeen laitetun esityksen, mutta eihän siinä ollut noita kahta tyyppiä, en edes esityksen muista nimeä nyt. Eikä ollut ihan tuon Aleksis Kiven veroinen.
Kyllä Aleksis Kivi oli parempi, mutta toisaalta usein se ensimmäinen kokemus on vaikuttavampi.
"Don Quijote" ei suinkaan ole ensimmäinen eurooppalainen romaani, ei likimainkaan! Koko jutun jujuhan on, että teoksen nimihenkilö on lukenut niin paljon (ritari)romaaneja - hän omistaakin niitä toistasataa - että on suorastaan menettänyt järkensä. Lukeminen on siis vaarallista.
Itse pidän mielevän hidalgon seikkailuja (ja kirjailijan itsensä sanailuja) hyvinkin hauskoina, mutta tottahan se on, että sivumäärä on tuplasti sen, mikä 7 veljeksessä. Molemmista opuksista on kyllä julkaistu erilaisia lyhennelmiä ja "nuorisopainoksia", joista on otettu ns. löysät pois.
Näytelmässäkin sanottiin, että sitä mainitaan monessa lähteessä ensimmäiseksi romaaniksi, mutta se ei pidä paikkaansa. Ehkä espanjalaiset haluavat ajatella niin. Kääntäjä ja kirjailija Alex Matson piti kuulemma romaania nerokkaana.
Lähetä kommentti