Suunnittelin meneväni Helsingin kirjamessuille ja olisin saanut vapaalipunkin. En kuitenkaan mennyt. Ainoa sopiva päivä olisi ollut lauantai, jolloin kaikki muutkin tuppautuvat sinne ruuhkauttamaan käytävät ja lavojen edustat.
Katsoin muutaman haastattelun Hesarin sivuilta. Minusta on kiinnostavinta kuunnella, kun kirjailija haastattelee kirjailijaa, mutta näissä taltioinneissa Hesarin toimittajat jututtivat kirjailijoita .
Taija Tuominen haastatteli minua kirjamessuilla, kun esikoiskirjani julkaistiin 2016. Yleisöä oli niukasti ja osa heistäkin viereisen kahvilan asiakkaita. Yllättäen tilanne oli jännittävä. Toinen romaanini julkaisiin 2020. Esiintymiseni peruuntui koronan vuoksi.
Somesta olen lukenut Ruotsin suurlähetystön vastaanotosta ja kaiken maailman bileistä, joihin kirjailijat pääsevät.
Olen kuunnellut liikuntaa harrastaessani Miina Supisen podcastia Miina Supisen kirjoittajakoulu (löytyy ainakin Open Spotifysta). Jos olet kiinnostunut kirjoittamisesta tai ihan vaan kirjallisuudesta, niin suosittelen. Viimeisimmässä osassa Supisen "apuopettajana" toimi Jari Tervo. Hän neuvoi poistamaan tekstistä turhat sanat. Jari Tervo on arvostettu kirjailija, joten kuunnelkaa häntä. Jari Tervolla on jännä tapa vastata kysymyksiin: Hän alkaa esitelmöidä.
Osallistuin Miina Supisen pitämälle viikon kurssille Oriveden opistolla ehkä kesällä 2015. Saimme henkilökohtaisen palautteen (en muista montako sivua opettajalle sai viedä). Palautteeni jäi viime tinkaan ja se hoidettiin samalla kun kiirehdimme paikalliseen markettiin. Supinen sanoi tekstistäni "Onhan tämä aika tavanomainen, mutta on tällä mahdollisuuksia tulla julkaistuksi". Jännä, miten tyytyväinen olin saamaani palautteeseen.
5 kommenttia:
Miina Supisen kirjoittajakoulu -podcast on kiinnostanut minua, mutta ei ole toistaiseksi tuntunut löytyvän aikaa.
Sama koskee kirjamessuja, ja oli siinä kyllästymistäkin. Kauheasti kirjasomessa nyt korostetaan yhteisöllisyyttä. Minusta hauskinta on aina ollut kuljeksia tuntemattomana ja keskittyä kiinnostaviin paneeleihin ja keskusteluihin ständeillä.
Tampereen kirjafestarit ovat siitä kivat, että monet haastattelut tehdään saleissa, joissa on riittävästi tilaa ja hyvät istuimet.
Eikö tuo Jari Tervon käyttäytyminen todista vain, että hän on normaali suomalainen mies. Sehän alkaa esitelmöidä heti kun kysytään jostain, mistä se on joskus kuullut ja/tai mistä sillä on mielipide. Tai vaikkei kysyttäisikään. Minullakin on täällä kotona sellainen esitelmäautomaatti. Siinä on hyvät ja huonot puolensa.
Minusta Jari Tervo on ulosannissaan itse asiassa aika hauska, tv-ohjelmissa etenkin, joskaan en ole ihan varma, keksiikö hän kaiken sanottavansa itse vai käsikirjoittaako niitä joku muu taho.
Mitä taas kirjoihin (niin romaaneihin kuin niihin muihinkin) tulee, on Tervossa selvästi entisen papin vikaa: älkää tehkö niin kuin minä teen, vaan niin kuin minä sanon. Aika monesta teoksesta voisi "turhia sanoja" karsia ilman, että kukaan edes huomaisi mitään - vähän pakonomaisenkin sanallisen ilottelun suitsinta voisi olla kerronnalle jopa eduksi. Itse juonissahan ei ole mitään moitittavaa, tarinaniskijänä Tervo on vertaansa vailla.
Hän tarkoitti sellaisia sanoja kuin melko, lähes jne. Ei sanallista ilottelua.
Lähetä kommentti