K kävi pitämässä esitelmän Diabetes-päivillä ja yöpyi luonani. Minunkin oli pakko nousta pystyasentoon ja aktivoitua.
Kävimme Vapriikissa. Luulin, että museon Australian alkuperäisasukkaiden kulttuuria käsittelevä näyttely oli alkanut. Ei ollut.
Nostalgisoimme Manserock-näyttelyn parissa, pelasimme pelimuseon flippereillä ja kokeilimme laskettelupeliä, joka kävi keskivartalotreenistä. Törmäilin vuoren seinämiin.
Ilalla kävimme ravintola Laternassa, jossa järjestettiin Elämäni runo-tapahtuma. Jos meitä kulttuurikaapuja ei olisi, jouduttaisiin tämmöiset tilaisuudet lopettamaan.
Esiintyjät puhuivat itselleen tärkeistä kirjoista. Laulaja Seija Hurskaisella se oli Aapinen, toimittaja/tietokirjailija Juha Drufvalla Robert Musilin Mies vailla ominaisuuksia, kirjailija Salla Simukalla Lea Pennasen Kettusaari ja kirjailija Harri Istvan Mäellä Pascal Quignardin Kaikki elämäni aamut.
Mies vailla ominaisuuksia on älykön valinta. Normaali-ihminen ei moisiin kirjoihin tartu. Jos olisin lukenut romaanin, muistaisin kyllä mainita asiasta joka käänteessä. Romaani julkaistiin 1930-luvulla ja siinä on kaksi osaa, kolmas jäi kirjailijalta keskeneräiseksi. Drufva sanoi, että toista osaa lukiesssa oli ensimmäinen jo unohtunut. Ensimmäisessä osassa on 858 sivua ja toisessa vain 468.
Olen nähnyt elokuvan Kaikki elämäni aamut, romaania en ole lukenut, näyttää löytyvän Metsosta. Elokuva on vuodelta 1991 ja se oli silloin ainakin tuttavapiirissäni suosittu. Kaikki elämäni aamut ohjasi ranskalainen Alain Corneau. Kyse on musiikista, kahdesta säveltäjästä, taiteesta ja barokkisoittimesta nimeltä viola de gamba.
Jännä, että molemmat naiset olivat valinneet lastenkirjan. En todellakaan väheksy lastenkirjallisuutta. Lea Pennasen kirja kuulosti kiinnostavalta.
Tapahtuman toisessa osassa luettiin osallistujien valitsemat ruonot, ja yritettiin arvata, mikä oli kenenkin runo siinä onnistumatta. Harri Istvan Mäki oli valinnut oman runonsa, joka tuntuu minusta vähän kummalliselta, vaikka ei kai sitä ole kielletty. Muita runoilijoita olivat Fernando Pessoa ja Claes Andersson, yhden runoilijan nimen olen unohtanut. Runot lausui Eriikka Magnusson.
Lopussa Seija Hurskainen lauloi Kaj Cydeniuksen sävellyksiä Safka Pekkosen säestämänä.
Kotiin tultuani olin hieman hiprakassa ja ostin K:n kannustamana nettikaupasta vihreän mekon. Kirjallisuustapahtumat ovat vaarallisia.
4 kommenttia:
"Mies vailla ominaisuuksia on älykön valinta. Normaali-ihminen ei moisiin kirjoihin tartu."
Oliko tuo satiiria..? Lukevathan "normaali-ihmiset" runojakin! Ja käyvät katsomassa jos jonkinlaisia realismin konventiot rikkovia teatteri- ja tanssiesityksiä tai taidegallerioissa ei-esittävää kuvataidetta. Ei se Musilkaan sen vaikeatajuisempaa ole.
Ennakkoluulottomasti vaan kaikenlaisen kaunokirjallisuuden pariin! Välillä tuntuu, että ns. juonivetoinen genrekirjallisuus (dekkarit, chicklit, jännitys tms.) on ainoa, mihin enää uskalletaan koskea.
Kyse on ironiasta. Luen välillä työläitäkin kirjoja ja runoutta tietysti.
Kettusaari teki minuunkin lapsena ison vaikutuksen! Hauskaa, en ole kuullut kenenkään muun koskaan puhuvan siitä.
Minäkin rakastin lapsena Kettusaari-kirjaa! Luin sen ihan äskettäin uudestaan yli 30 vuoden tauon jälkeen, valitettavasti se ei tuntunut yhtä jännittävältä seikkailulta näin aikuisena.
Lähetä kommentti