Eräs kirjailija julkaisee somessa joulukalenteria, jonka luukut sisältävät romaanien ensimmäisiä lauseita. Mieleni tekisi plagioida, mutta se tuntuu väärältä. Miten olisivat viimeiset sanat?
Aloitan kalenterin tietämättä mitä tästä tulee. Luultavammin ei mitään. Aion julkaista joka päivä. Jos tekstiä ei ilmaannu, olen jäänyt auton alle.
Ensimmäisestä luukusta löytyvät Tampereen jouluvalot:
Pyynikin uimahallissa voi jumpata vesijumppavideon ohjeiden mukaisesti. Kukaan ei näe heiluvatko jumppaajan kädet ja jalat kuten ohjaajalla, sillä ainoastaan liikunnan harrastajan pää on näkyvissä. Näyttö on sijoitettu altaan matalaan, mutta nopeasti syvenevään päähän. Sijainnit, joissa jalat ulottuvat pohjaan ovat kovasti kilpailtuja. Syvemmällä saa pelätä hörppäävänsä uimavettä. Näin pienessä tilassa vesijumppa on kontaktilaji.
Altaassa on tiettynä viikonpäivänä sama jumppaporukka. Kun tungen itseni joukkoon huomaan "mitä se tuokin tänne tuppautuu"-katseet. Usein joku neljänkymmenen minuutin jumppa on juuri lopuillaan ja kun se on loppunut joku jumppaajista napauttaa uuden pitkän jumpan alkavaksi. Kukaan ei osoita merkkejä pois lähtemisestä.
Viimeksi naiset keskustelivat altaassa jouluvaloista. Jumppa ei ole este vilkkaalle keskustelulle. "Hävettää Tampereen jouluvalot" eräs harmaahiuksinen nainen sanoi. Kaikilla on harmaat hiukset ja säädyllinen sininen tai musta kokouimapuku. Jouluvaloasia oli kipeä, sillä perään nainen sanoi, että Turussa valot ovat ihan toista luokkaa.
Seuraavaksi eräs jumppaaja paheksui sitä, että joulutorin viralliset avajaiset järjestetään lauantaina klo 17, jolloin kaikilla on sauna.
Ihan vaan vesijumppaavien asukkaiden vinkkinä kaupungin johdolle.
