Ananaskonvehtipalkinto

Koska en ole saanut, enkä tule saamaankaan kirjallisuuspalkintoja, olen antanut itselleni jokaisesta kirjasta ananaskonvehtipalkinnon. Suunnittelin saavani kyseisen arvostetun palkinnon myös seuraavasta romaanistani Lääketieteen sanakirja, mutta muutin mieltäni ja päädyin antamaan sen presidentti Donald Trumpille hänen työstään kulttuurin ja rauhan puolesta. Emme ole vielä sopineet tuleeko hän noutamaan palkinnon Tampereelta vai matkustanko Washingtoniin luovuttamaan sen. Olen joutavampi matkustamaan, mutta toisaalta Donaldilla on oma lentokone. 

Käyn kolmessa kaupungin 60+ liikuntaryhmässä (kahvakuula, kuntosali ja kehonhuolto). Tällä viikolla ohjaaja on kysellyt, onnistuiko jumpan maksaminen (se vaatii vähän digitaitoja). Ainoastaan kahvakuularyhmässä kaikki onnistuivat, muissa ryhmissä on ollut erilaisia ongelmia. Se on minusta systeemin vika, ei käyttäjien. Minä onnistuin vaivatta, mutta olenkin joutunut taistelemaan erilaisten potilastietojärjestelmien kassa. Eräs nainen sanoi jo syksyllä maksaneensa koko vuoden maksun, joka ei ole mahdollista. Päätin olla hiljaa. 

Kävin eilen Tampere Filharmonian konsertissa, jonka johti tamperelaisten suosikki Santtu-Matias Rouvali. Bruce Liu soitti upeasti Frédéric Chopinin pianokonserton nro 2. Pitäisi käydä useammin konserteissa.  Huomasin, että eräs viulisti käy samassa Työväenopiston jumpassa kuin minä. 

Musiikkia iltapäivällä

Terminen syksy ei ole vielä edes saapunut (vuorokauden keskilämpötila ei ole laskenut alle kymmenen asteeen), mutta kulttuurisyksy tulee aina ajallaan. 

Faunien iltapäivä -konsertit ovat alkaneet Tampere-talon pienessä salissa. Pidän konserttisarjasta, sillä jokaisen teoksen taustoista kerrotaan ennen esitystä. En ymmärrä musiikista juuri mitään. 

Ensin Aleksi Mäkimattila esitti Peter Maxwell Daviesin käyrätorvibiisin. Jokaisen osan välissä  Mäkimattila irrotteli soittimestaan osia, valutti niihin kertynyttä nestettä lattialle ja ruuvasi osat paikoilleen. 

Seuraavaksi Katri Nikkanen (viulu) ja Raili Peltonen (piano) soittivat Sibeliusta. He näyttivät siskoksilta ja ovatkin sitä. 

Väliajan jälkeen lavalle tuli trio, Annaleena Jämsä (huilu), Simeon Overbeck (oboe) ja Hanna-Leena Savolainen (piano), soittamaan Madeleine Dringin musiikkia.  Säveltäjä kuulemma esitteli jossain itsensä ja kertoi tulevansa kuusta (naissäveltäjiä onkin melko vähän maan päällä). 

Viimeisenä lavalle kannettiin diskovalo,  ja soittamaan saapui Terapia Q -kvintetti (Lotta Laaksonen, István Szalay, Anna Korhonen, Maija Juuti, Janne Malinen) . He soittivat Aaron Jay Kernisin teoksen 100 Greatest Dance Hits. Teos on saanut innoituksensa vanhoista  televisiomainoksista, joissa kaupattiin halpoja hittikokoelmia. 

En voi sanoa kuuntelevani uudempaa taidemusiikkia kotona, mutta näin livenä se on kiinnostavaa. Onhan muusikoillekin vaihtelua niiden samojen säveltäjien veivaamiselle. Kyllä minä kestän. Ja olihan tässä Sibeliustakin, sävelsi kuulemma näitä pieniä teoksia rahan puutteessa.  

Aamusivu

Liian innokas vesisade paukutti viime yönä ikkunalautoja ja herätti minut miettimään ilmastonmuutosta ynnä muita piristäviä asioita. Pyrki uneeni kuin liian aikaisin lomalta palaava työntekijä.

Sekoitin eilisessä tekstissäni kirjailija Jari Tervon ja professori Risto Saarisen ajatukset ja murehdin erhettäni kuin olisin tehnyt hoitovirheen. Korjasin Tervon tilalle Saarisen, mutta kun niin moni oli jo ehtinyt nähdä sen. Miten sellaisen korjaat? Samalla muistin, miten pelkäsin hoitovirheitä ja varmasti ehdin niitä tehdäkin. Miten muuten jotkut ihmiset kykenevät tekemään työtään kevyesti murehtimatta?

Tästä voin palata minua akuutisti vaivaavaan aiheeseen, ilmestyvään romaaniini (Ei saa elvyttää), jonka saatan saada jo tänään tai sitten en. Elämäni keskittyy siihen ja olisin sietämätöntä seuraa jollekin jos en olisi yksin.

Eilen törmäsin kadulla miesrunoilijaan. Hän aikoo arvioida kirjani, johon teki mieleni sanoa, että tulet pahasti pettymään, se ole runollista kieltä. Hän sanoi, että romaanini kiinnostaa häntä.

Nyt kun Otava osti Kariston, sanoivat Otavan myyntityypit minulle "Olet suosittu", johon minä "Enkä ole" (en muuten ole, edellisen kirjani painos oli esikoiskirjailijakokoa, eikä tämäkään ilmeisesti ole sen isompi).

Eilen kävin ystävän kanssa Tampere-talossa Faunien iltapäivät konsertissa. Meillä on liput koko kamarimusiikkisarjaan.  Suosittelen. Mainitsin kirjani joka käänteessä ja puhuin kirjoittamisesta, kirjailijoista tai kustantamoista. Väliajalla yritin keskustella muustakin kuin itsestäni, mutta onnistuin huonosti. Olen huono ystävä. 

Tämä oli aamusivu ja nyt keitän aamukahvit ja luen aamun lehdet.