Mittausvirhe

Olen uudelta ammatiltani kukkienkastelija. Se onkin vaativa ja vastuullinen työtehtävä. Siihen ei järjestetä kursseja edes työväenopistolla. Kyllä pitäisi sellainen saada. Seinään kiinnitetyssä avainnaulakossa roikkuvat kahdet vieraat avaimet. 

Lauantaina kastelin yhden ystävän kukat ja sunnuntaina toisen. Molemmat pitävät hauskaa jossain päin maailmaa. Entä jos viherkasvit homehtuvat tai vaihtoehtoisesti törröttävät kohta kuivina ja elvytyskelvottomina ruukuissaan. Ketä sitten syytetään?

Pyynikin uimahalli on kiinni, koska uutisten mukaan "vedestä on löytynyt bakteeri". Ehkä ne saavat sen kalastettua ja nuijittua hengiltä. Kuulostaa hassulta, ihan kuin siellä uisi se yksi ainoa pseudomonaspöpö.

Eräs sukulainen oli huolissaan kuumemittarin alhaisten lukemien vuoksi. Potilaat toisinaan valittivat, että heillä on alilämpöä. Moni piti sitä jopa vaarallisempana kuin kuumetta ja halusi tietää, että mistä se johtuu. Minäpä tiedän: Se johtuu mittausvirheestä. Ellei henkilö ole ikäväkseen joutunut jäisen veden varaan tai sammunut lumihankeen ja kärsi sen vuoksi hypotermiasta.

Pitäisi kirjoittaa viimeinen kolumni Reuma-lehteen ja se aiheuttaa paineita. Tavallisesti olen kirjoittanut tekstin ihan tuosta vaan. Suunnittelin kirjoittavani eutanasiasta, mutta sitten se alkoi tuntua liian rankalta lopetukselta. Onhan tämä maailma tällä hetkellä täynnä vihaa, sotaa ja kuolemaa. Kirjoitin sitten sellaisen tekstin, jossa muistellaan vanhoja hauskoja tapahtumia ja ripotellaan sekaan eutanasiaa. Kuulostaa todella epäonnistuneelta strategialta ja sitähän se tietenkin onkin.

Kirjoitan kolumnia

Villatakkini tuoksahtaa ruisleivälle. Laitoin neuleen pakastimeen joskus vuosi sitten, kun epäilin kodissani turkiskuoriaisia. Jos niitä oli, niin ovat kuolleet kylmyyteen. Säilytän samalla hyllyllä pakastamiani ruisleivän siivuja. 

Seuraava kirjoitustehtäväni on Reuma-lehden kolumni. Ensin mietin aihetta. Asiaa, joka on jollain tavalla mietityttänyt minua. Mielellään lääkärin työhön liittyvää. Kerään ajatuksia puhelimeni muistiin. 

Etsin tietoa. Tämä vaihe ei ole työläs, sillä kirjoitan aiheista, jotka ovat minulle hyvin tuttuja. 

Teen ensimmäisen version (tein sen tänään). Seuraava lehti ilmestyy 30.9, mutta kolumni pitää tietysti lähettää huomattavasti aiemmin. Katson tekstiä uudelleen huomenna ja ehkä parin päivän päästä ja sitten lähettämistä edeltävänä ja vielä lähetyspäivänä. 

Muusta kirjoittamisesta en uskalla raportoida aiemman pettymyksen vuoksi. Nyt pidän sitä hylsyä oikeastaan ihan hyvänä asiana, sillä teksti taisi olla paska.

Blogini on pipi

 

Olen tänä aamuna jo kirjoittanut seuraavan kolumnin Reuma-lehteen. Sen dead line on vasta reilun viikon kuluttua, joten aikaa viilaamiseen on hyvin. Olen aika tyytyväien aikaansaannokseeni. Laitoin kolumnin otsikoksi "Uni on arka eläin", sillä näinhän se on. Sen olen saanut monena yönä kokea.

Kässärin suhteen minut on vallannut hirveä hoppu. On käynyt samalla tavalla, kuin villapaitaneuleelle, yhtäkkiä se on pakko saada heti valmiiksi. Yritän toppuutella itseäni, sillä lasta ei saa päästää liian aikaisin maailmalle tai se tulee muuten kohta takaisin ja ryhtyy vaatimaan palveluja. 

Blogiini alkoi jokin aika sitten ilmaantua pari ylimääräistä laatikkoa ja englannin kielistä tekstiä. Nyt olen kirjautunut ulos, laatinut niin vaikean salasanarimssun, etten itsekään tule sitä muistamaan ja kirjautunut takaisin sisälle. Saa nähdä parantuuko blogini tästä uudesta sairaudesta näin vähin leikkaustoimenpitein. Epäilen.

Kirjoitin kolumnin

En ole ihan täysin toipunut työstressistä. Osallistuin Teams-tilaisuuteen, jossa lausutut esittäytymiset, kommentit ja kysymykset tuntuivat venytetyiltä. Puheet sisälsivät välttämättömän tiedon lisäksi tarpeetonta lisäinformaatiota. Siellä jo kolme potilasta odottaa. Ai niin, eihän minulla ole enää potilaita! 

Strategiaani kuului aina vastaanoton alussa pahoitella, että olin myöhässä, jolloin säällinen ihminen tietysti vakuutti, ettei haitannut ollenkaan. Sitten oli niitä, jotka eivät olleet ymmärtäneet ladata riittävää parkkimaksua ja kärvistelivät silmieni alla parkkisakon uhassa. 

Harvoin kuuli kenenkään huolestuvan siitä, että oma asia vei sovittua pidemmän ajan ja seuraava asiakas (tässä yhteydessä en pidä sanasta asiakas) joutui odottamaan. Joskus ongelmat eivät vaan selvinneet puolessa tunnissa tai niin kävi usein, mutta onneksi oli ruokatauko, jolla saattoi aikataulua tasata. Ai niin, enhän minä ole enää töissä vaan naputtelen tätä tekstiä ihan vaan lämpimikseni. 

Kirjoitin Reuma-lehteen kolumnin vanhenemisesta. Kuvasin lehden sivun, joten siitä voi lukea jos kuvasta saa selvää (sen saa suuremmaksi näpäyttämällä). 

Peto irti

 

 

Reuma-lehteen kirjoittamani kolumni julkaistiin eilen ja sain siitä hyvää palautetta (kukaan ei uskaltanut haukkua). Teksti miellytti erityisesti lääkäreitä, joita kuuluu sattuneesta syystä ystäväpiiriini. Eräs kirjailija (joka ei ole ollut potilaani) sairastaa selkärankareumaa ja hän kehui tekstiä, joten jonkinlainen potilasmielipidekin on olemassa. Kolumnin ulkoasu oli kiva. Pidin valokuvasta, jonka Tiia-Mari Tervaharju otti Ojakadun jalkakäytävällä. 

Kävin eilen hammaslääkärissä ja jännitin toimenpidettä ihan turhaan. Hammaslääkäri (joka on vanha kaverini) sanoi, että hammasta saattaa särkeä jälkeenpäin, joten tietysti lääkitsin itseni kunnolla. Aamuyöstä jouduin vielä ottamaan lisämyrkyt. Hammas on arka, mutta se kuuluu kuulemma asiaan. 

Kävimme vastaanoton jälkeen hammaslääkärini kanssa ihanassa lankakaupassa. 

Kotoilu on nyt niin muodikasta. Nuoretkin ovat innostuneet vanhojen mummojen harrastuksista, kuten viherkasveista, virkkaamisesta, neulomisesta ja makrameejuttujen solmimisesta. Makrameet ovat puuvillalangoista solmittuja seinälle ripustettavia pölynkerääjiä. Makrameetekniikkaa voi käyttää myös kukka-amppelien askartelemiseen, jolloin voi yhdistää kaksi mummoharrastusta. 

Nuoren kirjoituskurssiystäväni viherkasvien kasvatus on noussut korkeimmalle levelille, Kasveja on paljon, mutta siitä huolimatta hän tuntee kaikki nimeltä. 

Kasveihin iski ripsiäisarmeija, jota vastaan S kävi taistoon petopunkeilla. Petoja voi tilata netistä. Kun petopunkit ovat syöneet kaikki ripsiäiset, ne syövät nälissään toisensa, eivätkä ihmisiä tai kasveja. Viimeinen petopunkki kuolee ilmeisesti nälkään.