Olen dynaaminen tai ainakin elossa

Kävin hammaslääkärissä. Hän ottaa nykyisin vastaan Nokialla, kauppakeskuksessa, jonne ei pääse suoraan millään julkisella kulkuneuvolla. Hammaslääkäriä en silti vaihda. Jossain se raja menisi. Jos hän siirtyisi pitämään vastaanottoa Utsjoelle, niin vaihtaisin kuitenkin.

Ajoin bussilla Nokian asemalle ja kävelin siitä puolisen tuntia helteessä päästäkseni hammaslääkärini kidutettavaksi (liioittelen taas). Näin hienon nokialaisen teollisuusmaiseman, jota en ollut auton ikkunasta huomannut. Perille päästessäni olin nihkeän hikinen. 

Hammaslääkäri on myös kaverini, joten pääsin hänen kyydissään kotiin. Siinä hammaskiven poiston aikana olikin alkanut sataa. Unohdin sateenvarjoni hänen hienoon autoonsa.  Itse en olisi unohdustani huomannut, mutta hän soitti.  Ei hätää minulla on kolme sateenvarjoa, yksi on vähän rikkinäinen ja sitä pitää aina fiksata.

Huomenna lähden käväisemään Helsingissä. En muistanutkaan miten huimasti junalippujen hinnat nousevat kun matka lähestyy. Olin unohtanut, että hinnoittelu on näin dynaamista. Ostin bussiliput. Minäkin olen dynaaminen (voimakas, energinen, aktiivinen, elävä, liikkuva, muutuva ja kehittyvä), ainakin elävä. Täältä  pesee dynaamisuutta. 

Luin Elizabeth Stroutin romaanin Olive Kitteridge vuonna 2020 ja nyt uudestaan. Elizabeth Strout kirjoittaa lohduttavia kirjoja. Pelkään, että hänen elämästään löytyy jotain moraalitonta, ikävällä tavalla väärää, jonka vuoksi menetän hänen tuotantonsa kuten kävi Alice Munron novelleille, joita en ainakaan tällä hetkellä voi lukea. Woody Allenkin hukkui jo vuosia sitten taiteilijoiden likakaivoon. 

Peto irti

 

 

Reuma-lehteen kirjoittamani kolumni julkaistiin eilen ja sain siitä hyvää palautetta (kukaan ei uskaltanut haukkua). Teksti miellytti erityisesti lääkäreitä, joita kuuluu sattuneesta syystä ystäväpiiriini. Eräs kirjailija (joka ei ole ollut potilaani) sairastaa selkärankareumaa ja hän kehui tekstiä, joten jonkinlainen potilasmielipidekin on olemassa. Kolumnin ulkoasu oli kiva. Pidin valokuvasta, jonka Tiia-Mari Tervaharju otti Ojakadun jalkakäytävällä. 

Kävin eilen hammaslääkärissä ja jännitin toimenpidettä ihan turhaan. Hammaslääkäri (joka on vanha kaverini) sanoi, että hammasta saattaa särkeä jälkeenpäin, joten tietysti lääkitsin itseni kunnolla. Aamuyöstä jouduin vielä ottamaan lisämyrkyt. Hammas on arka, mutta se kuuluu kuulemma asiaan. 

Kävimme vastaanoton jälkeen hammaslääkärini kanssa ihanassa lankakaupassa. 

Kotoilu on nyt niin muodikasta. Nuoretkin ovat innostuneet vanhojen mummojen harrastuksista, kuten viherkasveista, virkkaamisesta, neulomisesta ja makrameejuttujen solmimisesta. Makrameet ovat puuvillalangoista solmittuja seinälle ripustettavia pölynkerääjiä. Makrameetekniikkaa voi käyttää myös kukka-amppelien askartelemiseen, jolloin voi yhdistää kaksi mummoharrastusta. 

Nuoren kirjoituskurssiystäväni viherkasvien kasvatus on noussut korkeimmalle levelille, Kasveja on paljon, mutta siitä huolimatta hän tuntee kaikki nimeltä. 

Kasveihin iski ripsiäisarmeija, jota vastaan S kävi taistoon petopunkeilla. Petoja voi tilata netistä. Kun petopunkit ovat syöneet kaikki ripsiäiset, ne syövät nälissään toisensa, eivätkä ihmisiä tai kasveja. Viimeinen petopunkki kuolee ilmeisesti nälkään.

Neulottu hammas ja arvonta jatkuu

Suunnittelin, että jospa suoritan arvonnan huomenna. Olisiko klo 18 passeli, jaksatteko odottaa niin kauan? Vielä voi siis osallistua. Instassa osallistujia oli yli 60, täällä saldo jää näköjään pienemmäksi. Harmi, minulla on kirjan lähettämistä varten galleria Saskiasta ostettu kirjekuorikin.

Pelkään koronaa vaikka en myönnä sitä edes itselleni. Kuntosaliryhmän vetäjä sanoi, että jos pelkää saavansa tartunnan kuntosalilla treenatessa, ei harjoituksesta ole hyötyä. Jotenkin oivalsin, että näin on. Jos uskaltautuu paikalle, niin kannattaa nauttia liikkumisesta, jos taas pelkää liikaa, on jäätävä kotiin. Niin yksinkertaista se on ja ei ole. 

Todennäköisesti pelokkaan ihmisenkin lihakset vahvistuvat, mutta tuskin liikuntasuoritus rentouttaa ja virkistää jos pelkäät koko ajan saavasi muiden tilassa treenaavien rööreistä katalia pöpöjä. Vähän sama kuin kehittäisit aerobista kuntoasi juoksemalla pakoon sarjamurhaajaa. 

Kävin eilen Nokialla hammaslääkärissä, sillä hammaslääkärini on siirtynyt pitämään vastaanottoa sinne, eikä hammaslääkäriä mielellään vaihtaisi, ei ainakaan tätä, joka on vanha tuttuni ja pätevä tyyppi. 

Vastaanoton aluksi katsottiin puhelimelta kuvia hammaslääkärin neulomista lapasista. 

Sitten otettiin kuvia (siis rtg) ja hän sanoi, että yhden hampaan juuressa on jotakin, joka pitäisi hoitaa. Sanoin, että minua pelottaa ja hän sanoi, että häntä tässä stressaa, sillä voihan olla, että homma ei onnistu ja hampaalle käy huonosti. Pahimmassa tapauksessa se pitää poistaa. Sitten hän totesi, että kyllä me jotain siihen tilalle keksitään, voidaan vaikka neuloa uusi hammas. 

Mietin sitten sitä neulottua hammasta, neulottaisiinko se valkoisesta vai värikkäästä langasta, olisiko se kirjoneuletta vai peräti jonkinlaista pitsineuletta.