Peto irti

 

 

Reuma-lehteen kirjoittamani kolumni julkaistiin eilen ja sain siitä hyvää palautetta (kukaan ei uskaltanut haukkua). Teksti miellytti erityisesti lääkäreitä, joita kuuluu sattuneesta syystä ystäväpiiriini. Eräs kirjailija (joka ei ole ollut potilaani) sairastaa selkärankareumaa ja hän kehui tekstiä, joten jonkinlainen potilasmielipidekin on olemassa. Kolumnin ulkoasu oli kiva. Pidin valokuvasta, jonka Tiia-Mari Tervaharju otti Ojakadun jalkakäytävällä. 

Kävin eilen hammaslääkärissä ja jännitin toimenpidettä ihan turhaan. Hammaslääkäri (joka on vanha kaverini) sanoi, että hammasta saattaa särkeä jälkeenpäin, joten tietysti lääkitsin itseni kunnolla. Aamuyöstä jouduin vielä ottamaan lisämyrkyt. Hammas on arka, mutta se kuuluu kuulemma asiaan. 

Kävimme vastaanoton jälkeen hammaslääkärini kanssa ihanassa lankakaupassa. 

Kotoilu on nyt niin muodikasta. Nuoretkin ovat innostuneet vanhojen mummojen harrastuksista, kuten viherkasveista, virkkaamisesta, neulomisesta ja makrameejuttujen solmimisesta. Makrameet ovat puuvillalangoista solmittuja seinälle ripustettavia pölynkerääjiä. Makrameetekniikkaa voi käyttää myös kukka-amppelien askartelemiseen, jolloin voi yhdistää kaksi mummoharrastusta. 

Nuoren kirjoituskurssiystäväni viherkasvien kasvatus on noussut korkeimmalle levelille, Kasveja on paljon, mutta siitä huolimatta hän tuntee kaikki nimeltä. 

Kasveihin iski ripsiäisarmeija, jota vastaan S kävi taistoon petopunkeilla. Petoja voi tilata netistä. Kun petopunkit ovat syöneet kaikki ripsiäiset, ne syövät nälissään toisensa, eivätkä ihmisiä tai kasveja. Viimeinen petopunkki kuolee ilmeisesti nälkään.

Kotoilua (teksti sisältää mainontaa)

Some näyttää erilaiselta kuin ennen. Ei ruokaa notkuvia ruokapöytiä, suuria syntymäpäiviä, ystävien tapaamisia ravintoloissa, ryhmäselfieitä, kuohuviinilasien kohottelua, nuhruisia keikkavideoita, teatteriesitysten loppukumarruksia, lentoasemakuvia, palmurantoja, suurkaupunkeja tai auringossa kimaltelevia alppimaisemia.

Elämme kuin lapsuudessani, jolloin suurinta lauantaihupia oli istua saunan jälkeen pyjamassa sohvalla katsomassa Speden ohjelmaa. Jos oli oikein hyvä päivä niin tarjolla saattoi olla mehua. Pannukakkua oli melkein aina. Äidin päästä sojottivat papiljotit ja isä oli leikannut pyjamalahkeiden resoreita, sillä ne kiristivät. Kaikki puhuivat Speden rautakauppasketsistä, jossa kuvattiin hidasta palvelua.

Kaikki kotoilevat nyt täysin demokraattisesti, eikä ketään tarvitse kadehtia.

Tampereen taidemuseossa on esillä Joseph Alasen (1885-1920) Kalevala-aiheisia maalauksia. Alanen kuoli 34-vuotiaana espanjantautiin, joka oli tuon ajan pandemia. Nähtävillä on myös Akseli Gallen-Kallelan Aino-triptyykin ensimmäinen versio sekä Anna Alapuron grafiikkaa. Kävin näyttelyssä eilen lauantaina klo 16 ja väkeä oli yllättävän paljon. Yritin pitää metrin turvavälin muihin katsojiin.

Ehdotan Ylelle, että Areenaan laitettaisiin tarjolle viihdettä kuten romanttisia komedioita Nämä vaikka voisi näyttää alkuun: Kun Harry tapasi Sallyn, Uneton Seatlessa, Bridget Jones -elämäni sinkkuna, Annie Hall,  Rakkautta vain, Notting Hill, 2 päivää Pariisissa, Frankie & Johnny, Manhattan, Rakkautta ennen aamua, Skandaalihäät, Neljät häät ja yhdet hautajaiset.

Mainos: Lukekaa kirjoja. Lukekaa "Ei saa elvyttää" (Heidi Mäkinen) Karisto