Eläin- ja ihmiskulttuuria

Minua on petetty, kyseessä ei ollut rockfestivaali vaan Suomi POP festivaali. Lahkeet eivät kuraantuneet, tilaisuus pidettiin asfalttialustalla. Minulla oli varmuuden vuoksi kaprihousut. Kesto sopi meille reppanoille viisikymppisille, soitto loppui klo 22.

Koin eilen huikean kulttuurielämyksen. Kävin delfinaariossa. Esitys oli hieno. Olen vieläkin hämmästynyt. Tippa tuli tälle kyynikolle silmään. En olisi uskonut vetisteleväni moisessa kulttuuririennossa. Eläinsuojelulliset seikat tulivat tietysti myös mieleen. Pakko delfiinien on hommasta tykätä tai ainakin silakoista. Näin on itselleen vakuuteltava. Delfiineiltä kun ei voi kysyä.

Festivaalitunnelmissa

Olen töissä ja lähtökuopissa. Matkustan kolmen junalla Jyväskylään rockfestivaaleille. Siellä esiintty Paula Koivuniemi ja muut nuorison suosikit. Mitenkäs sinne festivaalialueelle saikaan kuljetettua salaa sitä kaljaa. Huomenna tulen sitten väsyneenä ja housunlahkeet kurassa kotiin.

Se ainoa oikea

Kävin katsomassa pienen sympaattisen elokuvan: Lars ja se ainoa oikea. Idea tuntui höhlältä, mies joka tilaa oikean kokoisen naisnuken ja käyttäytyy kuin olisi kyse elävästä ihmisestä. Mielenkiintoisinta oli seurata pikkukaupungin asukkaiden ja sukulaisten reaktioita kun mies tälläsi "tyttöystävän" pyörätuoliin ja vei katsomaan itselleen tärkeitä paikkoja. Tosielämässä mies suljettaisiin laitokseen ja lääkittäissiin niin, että moiset kotkotukset jäisivät. Onneksi elokuvissa voi käydä toisin.

Festarit ja muuta kärttyisen naisen voivottelua

Mihin käytimmekään aiemmin sen ajan, joka menee Facebookissa kun hyödynnämme sovellutusta: mikä kissa/koira/kukka olet? tai mikä on jännittävin paikka, jossa olet rakastellut? tai mikä Muumien/Tuntemattoman sotilaan/Aku Ankan henkilö olet? Mikäköhän muuten saa minut kuvittelemaan, että jotakuta kiinnostaa, että olen käynyt ostoksilla.

Olimme eilen syömässä Koskipuistossa sijaitsevassa remontoidussa Rossossa. Kaupunki oli täynnä festarikansaa tai muuten vain ihmisiä, jotka ajattelevat, että festarit ovat oiva tilaisuus humaltua. Eihän festarilippuja välttättä tarvitse ostaa, voi senkin rahan käyttää alkoholiin. Ravintolan ikkunasta sai seurata humalaisten parveilua, kaatuilua ja kuseskelua aivan ikkunan alle. Ravintolassa nainen talutti toista vessaan, luulin, että kyse on poloisesta näkövammaisesta, kunnes huomasin, ettei nainen osannut yksin kulkea vahvan humalatilan vuoksi. Päätin heti ryhtyä absolutistiksi.

Eräs kollega kertoi, kuinka kardiologikongressissa New Orleansissa eräs suomalainen meni kuselle porttikongiin. Poliisit veivät hänet siitä hyvästä putkaan. Hänen vapauttamisekseen tarvittiin oikein asianajaja.

Aamuyöstä heräsin klassikko yhteislauluesitykseen "Päivänsäde ja menninkäinen", perinteiseen tapaan epävireisesti esitettynä. Huomatkaa, että tämä on katkeroituneen takapäivystäjän tekstiä. Tänään on onneksi jo vapaata.

Silikoni

Leivoin taas kakun. Siitä tulee tapa. Kiitos silikonivuoalle tai sen antajille, jotka saattavat lukea tämän. Inhosin vuoan voitelua ja varsinkin korppujauhotusta. Vieläkin pelkään liivatelehtiä, tytär kyllä sanoo, ettei tarvitse pelätä.

Huijaus

Suunnitelin eilen aamulla illan aktivitetteja. Päätin nauttia kulttuurista ja sivistää itseäni katsomalla elokuvateatteri Niagarassa elokuvaklassikon Seitsämän samuraita. Kaikki näytti hyvältä. Pääsin ajoissa töistä, kaikki edellytykset onnistuneelle kulttuuri-illalle oli olemassa. Ruoan jälkeen heittäydyin hetkeksi sohvalle. Heräsin samaan aikaan kuin elokuva olisi alkanut. Toisaalta liikunta tekisi hyvää. Reipas lenkki aurinkoisessa säässä oli mielessäni. Vaivalloista pukea lenkkivaatteet päälle. Päätin tehdä vain reippaan kävelyn. Reippailin korttelin päähän Hämeenpuistoon, ostin jäätelötötterön ja istahdin penkille. Siinä sitten nuoleskelin jäätelöäni. Viereisellä penkillä nukkuin alkoholin suurkuluttaja. Katselin ohikulkevia ihmisiä ja terassin kaljanjuojia. Syötyäni jäätelön kävelin kotiin. Olin onnistuneesti huijannut itseäni.