Joulukalenterin 6.luukku

Kuudes luukku: 

Kuudes luukku aukeaa tummanharmaana. Vastapäisen kerrostalon muutamalla parvekkeella tuikkivat  kausivalot. Ikkunoissa näkyy joulutähtiä.

Tästä olen kirjoittanut aiemminkin, mutta ei se mitään. Ehkä kaikki eivät ole lukeneet. Isälleni on ollut tärkeää sytyttää itsenäisyyspäivänä ikkunoille kaksi kynttilää. Hän tarkasti myös naapuriston ikkunat. Ne, jotka eivät sytyttäneet kynttilöitä, olivat kommunisteja. 

Virossa juhlitaan 24.2. Viron tasavallan perustamisjulistusta vuodelta 1918. Tapasin aikoinaan virolaisen lääkärin, joka sanoi, että neuvostovallan aikaan Virossa oli  kiellettyä juhlistaa päivää kahdella ikkunakynttilällä. Kaikenlainen päivän juhliminen oli mahdotonta. Virolainen lääkäri kuoli myöhemmin Estonian onnettomuudessa.  Elämä on arvaamatonta. 

Eräs brittimies sanoi minulle, ettei heillä ole itsenäisyyspäivää, mutta monet heidän hallitsemansa maat juhlivat sitä, että ovat itsenäistyneet. Päässeet heistä eroon.  Luin lehdestä toisesta britistä, joka oli muuttanut Suomeen, ja arvosti suomalaisia työaikoja.

Vietän itsenäisyyspäivää keskiluokkaisesti käymällä ulkoilemassa, Tampere Filharmonian konsertissa ja ravintolassa syömässä.  Toivon, ettei hallitus leikkaisi varsinkaan kulttuurista ja terveydenhuollosta. Yksityiselle terveydenhuollolle suunnattu tuki pitäisi antaa julkiseen terveydenhuoltoon. Samaa mieltä on lääkäriliittokin.

Joulukalenterin 5. luukku

Viides luukku:

Kirjoitin lääketieteellisen lehden Ohjeita nuorelle itselleni -juttusarjaan tekstin erikoistumisestani (jutussa piti käsitellä ihan tiettyjä sovittuja teemoja). Lähetin sepustukseni lehteen. Se oli kuulemma vähän kyyninen. En haluaisi olla kyyninen, joten kirjoitin uuden, joka luultavammin oli ihan yhtä kyyninen, mutta huonompi kuin se alkuperäinen. Yritän olla ajattelematta mitä kollegat siitä tuumivat. 

Olen kirjoittanut 2013 blogiini tekstin otsikolla Porkkanan tarkoitus. Hesarin kuukausiliitteessä 1994 kerrottiin kuinka Espoon Eestinkallion 3 A luokka kirjoitti kuuluisille, viisaille ihmisille ja kysyi heiltä elämän tarkoitusta. Suurin osa vastauksista oli tylsiä ja ennalta arvattavia. Poikkeuksen tekivät Anto Leikolan ja Ralf Långbackan ajatukset elämän tarkoituksesta. Molemmat heistä siteerasivat Anton Tšehovin kirjettä vaimolleen Olga Knipperille: "Sinä kysyt: Mitä elämä on? Se on samaa kuin kysyisi, mikä on porkkana. Porkkana on porkkana ja siitä ei voi sen enempää tietää". 

Ohjeeni nuorelle lääkäri-itselleni kuuluivat seuraavasti: Kuuntele enemmän ja puhu vähemmän. 

Toinen ohje oli käytännön neuvo: Ihmiseltä ei kannata kysyä mitään, kun hän on riisuutumassa, sillä silloin vaatteiden riisuminen keskeytyy pitkäksi aikaa.  Harva meistä on multitaskaaja. 

Kuva: Heidi Mäkinen, Pyhäjärven ranta

Joulukalenterin 4. luukku

Neljäs luukku:

Pikkujouluissa joku sanoi, että nykyään joulun väri on vihreä eikä punainen. Kommentti saattoi johtua siitä, että kaksi naista hänen pöydässään oli pukeutunut vihreään ja yhden korvissa killuivat vihreät joulupallot. Minulla oli vihreä mekko, jonka olin humalapäissäni tilannut nettikaupasta.

Punainen on perintenen joulun väri. Menestyneet ihmiset, kuten kirjailija Satu Rämö pukeutuvat punaiseen. He eivät halua piiloutua vaan näkyä. Heidän kirjojaan ei myydä tuhatta kappaletta vaan kymmeniä tuhansia. Heidän sähköpostiviesteihinsä kustannustoimittaja vastaa ennen kuin he ehtivät edes lähettää niitä. 

Saariselällä järjestettiin aikoinaan monotansseja, joissa todella tanssittiin elävän bändin tahdissa monoissa ja hiihtovermeissä. Vakikävijät neuvoivat pukeutumaan punaiseen hiihtoasuun, jolloin suosio oli taattu. 

Aloitin Sally Rooneyn uuden romaanin Intermezzo. Siinä Ivan pelaa shakkia jonkun pikkupaikkakunnan  harrastajia vastaan yleisölle avoimessa näytöksessä. Ivan pohtii pelaamistaan ja käyttääkö shakkiin liikaa aikaa. Hän päätyy siihen, että oli hyvä pelaamaan jo viisitoistavuotiaana ja alkuun kehittyikin, kunnes ei enää kehittynytkään, päinvastoin. Minusta tuntuu kirjoittamisen suhteen samalta. En tosin ole koskaan ollut erityisen hyvä. En mikään Sirpa Kähkönen, Jukka Viikilä tai Pajtim Statovci. Käytän kirjoittamiseen ihan liikaa aikaa tuloksiin nähden.

Itsesääli on vaivaannuttavaa. Kaapistani ei löydy punaisia vaatteita. Taidan lähteä ulos.

Joulukalenterin 3. luukku

Kolmas luukku:

Söin tämän joulunajan ensimmäisen joulutortun. Täytteenä oli luumumarmeladia ja lehtitaikina oli käännelty tähden muotoon. Pidän enemmän puolikuun muotoisista tortuista. Niihin mahtuu enemmän luumumarmeladia. 

Jouluksi ostamani suklaarasian sisällön olen jo ahminut. Jopa ne pahimmat. Ainuttakaan konvehtia ei ole jäljellä.

Jouluherkkuja ei kannata hankkia liian aikaisin, sillä muuten iskee jouluherkku-uupumus. Ensimmäiset piparkakut maistuvat paremmilta kuin viimeiset. 

Älkää syökö joulukinkkua. Possut ova sympaattisia ja fiksuja eläimiä, eikä  kinkun ahtaminen ole terveellistä eikä ekologista.

Jos kuitenkin syötte kinkkua, ei saa kaataa kinkun rasvaa viemäriin, sillä se voi mennä tukkoon. Rasva houkuttelee rottia paikalle. Hesarissa julkaistaan pari kertaa vuodessa artikkeli vessanpytyn kautta asuntoihin kroolaavista rotista. 

Pyydän anteeksi kolmannen luukun sisältöä, joka ei ole kovin mielikuvituksellinen. Minua vituttaa eräs asia, josta en ainakaan vielä viitsi/voi täällä kertoa. Olen melko varma, etten kuitenkaan voi olla kirjoittamasta siitäkin vielä joskus.  Sormiani jo polttelee.

Kuva: Heidi Mäkinen, Cafe Metson jouluvaloja

Joulukalenterin 2.luukku

Toinen luukku: Vinkkejä parempaan elämään

Lauantain pikkujouluissa kuulin pari vinkkiä, jotka olivat minulle tuttuja ja pari uutta. 

Pöydässäni eräs nainen kertoi käyneensä syömässä tornissa. Hän haki tornin nimeä, mutta ei sitä löytänyt. Nainen piirsi kahdella kädellä ilmaan kuviota, jonka keskiosa oli kapeampi. Arvailimme Torni-hotellin ravintolaa, mutta hän tarkoitti Näsinneulaa. 

Hänkin oli oppinut järvisäännön (vanha vinkki): Näsijärvi on järvi, jonka rannalla seisoo Näsinneula, se toinen järvi on Pyhäjärvi. Opin sen pojaltani. Suomessa on 39 Pyhäjärveä, Näsijärviä on tietääkseni vain yksi.

Kerroin toisen vinkin, joka oli pöytäseuralaisilleni tuntematon. Tampere-Helsinki- Tampere junien ykkösvaunu on aina Helsingin päässä. Joka muuta väittää on väärässä, olen nimittäin seurannut tilannetta jo monta vuotta. 

Vieressäni istunut mies kertoi kolmannen vinkin (uusi). Kengännauhoja ostaessa on vaikea tietää minkä pituiset nauhojen pitäisi olla. Kengännauhapaketeissa lukee monenko reikäparin kenkiin ne on tarkoitettu.  Lukee niissä nauhojen pituuskin. Unohdan usein mitata ne vanhat nauhat. Mittanauhakin on monesti kateissa.

Neljäs vinkki (uusi): Lähde pikkujouluista kotiin ajoissa. Älä lähde jatkoille. Noudatin tätä vinkkiä. En tiedä miten olisi käynyt, jos joku olisi houkutellut oikein kovasti.

 

Joulukalenterin 1.luukku

Eräs kirjailija julkaisee somessa joulukalenteria, jonka luukut sisältävät romaanien ensimmäisiä lauseita. Mieleni tekisi plagioida, mutta se tuntuu väärältä. Miten olisivat viimeiset sanat? 

Aloitan kalenterin tietämättä mitä tästä tulee. Luultavammin ei mitään. Aion julkaista joka päivä. Jos tekstiä ei ilmaannu, olen jäänyt auton alle. 

Ensimmäisestä luukusta löytyvät Tampereen jouluvalot:

Pyynikin uimahallissa voi jumpata vesijumppavideon ohjeiden mukaisesti. Kukaan ei näe heiluvatko jumppaajan kädet ja jalat kuten ohjaajalla, sillä ainoastaan liikunnan harrastajan pää on näkyvissä. Näyttö on sijoitettu altaan matalaan, mutta nopeasti syvenevään päähän. Sijainnit, joissa jalat ulottuvat pohjaan ovat kovasti kilpailtuja. Syvemmällä saa pelätä hörppäävänsä uimavettä. Näin pienessä tilassa vesijumppa on kontaktilaji.

Altaassa on tiettynä viikonpäivänä sama jumppaporukka. Kun tungen itseni joukkoon huomaan "mitä se tuokin tänne tuppautuu"-katseet. Usein joku neljänkymmenen minuutin jumppa on juuri lopuillaan ja kun se on loppunut joku jumppaajista napauttaa uuden pitkän jumpan alkavaksi. Kukaan ei osoita merkkejä pois lähtemisestä. 

Viimeksi naiset keskustelivat altaassa jouluvaloista.  Jumppa ei ole este vilkkaalle keskustelulle. "Hävettää Tampereen jouluvalot" eräs harmaahiuksinen nainen sanoi. Kaikilla on harmaat hiukset ja säädyllinen sininen tai musta kokouimapuku. Jouluvaloasia oli kipeä, sillä perään nainen sanoi, että Turussa valot ovat ihan toista luokkaa. 

Seuraavaksi eräs jumppaaja paheksui sitä, että joulutorin viralliset avajaiset järjestetään lauantaina klo 17, jolloin kaikilla on sauna.  

Ihan vaan vesijumppaavien asukkaiden vinkkinä kaupungin johdolle.