Aamurukous

En muista, että kukaan olisi kouluaikanani keksinyt asettaa kyseenalaiseksi Suvivirren veisuuta.

Kouluaamut aloitettiin laiskan hartaasti aamurukouksella. Tilaisuus järjestettiin lättänän betonikoulun kolkossa ala-aulassa. Seisoimme seremonian ajan lähekkäin, mikä olikin suotavaa, sillä ainahan joku pyörtyi. Välillä meille saarnasi ortodoksipappi läheisestä pappisseminaarista. Kaikki se viisaus meni ilmeisesti kohdallani hukkaan, sillä mitään siellä puhutusta ei ole jäänyt päähäni.

Myöhemmin näitä tilaisuuksia alettiin nimittää  aamunavauksiksi. Nuokuimme pulpeteissa, kun tympiintyneet opettajat lukivat keskusradiossa pätkiä raamatusta. Innokkaimmat keksivät ihan itse jotain opettavaista. Nyt ei enää veisattu vaan kuunneltiin Lasse Mårtensonin hengellistä laulua, joka kuului "Kuinka kukaan, kukaan rakastaa voisi kurjaa maailmaa...". Laulu kuultiin noin sata kertaa lukukaudessa, joten se on syöpynyt mieleeni ikuisesti ja vie edelleen tilaa vähäisestä muistikapasiteetistani.

Oppilas saattoi valita luterilaisen tai ortodoksisen uskonnon opetuksen, riippuen siitä kumpaan uskontokuntaan sattui kuulumaan. Ulkomaalaistaustaisia koululaisia ei ollut, eikä myöskään ET-opetusta, ei kai sitten uskonnottomiakaan, kukaan ei ainakaan tunnustanut. Koko kaupungissa asui yksi italialainen, joka oli jo aikuinen ja jonka kaikki tunsivat nimeltä.

Uskonnonopettajamme Saara käveli harmailla terveysjalkineilla ja hänen hiuksensa oli talttettu tiukkaan nutturaan. Luokan pojat heittelivät lattialle nastoja ja seurasimme niiden uppoamista opettajan järkevien kenkien pohjiin. Jos tytöllä oli otsatukka, niin uskonnosta sai kuutosen. Joku väitti, että raamatussa kiellettiin otsahiusten leikkuu lyhyeksi. En ole riittävästi perehtynyt raamattuun sanoakseni minkä kirjan, missä jakeessa se ilmoitetaan.

Kuvaamataidon opettaja pukeutui aina täysvalkoisiin. Maalasimme vesiväreillä raamatun kertomuksia ja teimme Das-massasta enkeleitä. Enkelit maalattiin vesiväreillä ja lakattiin. Jossain vaiheessa valkoisiin pukeutunut nainen hävisi ja siirryimme maallisimpiin aiheisiin.

En usko, että meistä tuli parempia ihmisiä vaikka seisoimme joka aamu kymmenen minuuttia aulassa,  jossa oli liian matala katto. Suvivirsi tuo vieläkin kyyneleet silmiin ja palan kurkkuun. Veisuun jälkeen jaettiin todistukset ja juostiin melkein kolme kuukautta ilman kenkiä niin, että saatiin kesäjalkapohjat.

Yhtye, josta olette saattaneet joskus kuulla

Kellon viisarien turhanaikaisen vääntelyn vuoksi astuin ulos buduaaristani vasta yhdeksän maissa.

Osallistuin eilen Beatles-tapahtuman tietokilpailuun. Joukkueemme voitti ilman merkittävää panostani. Voitokkaaseen ryhmäämme kuului kaksi vanhaa ystävääni, joka ovat käyneet Liverpoolissa ihailemassa Ringon synnyinkodin tiiliseinää, Juha vanha tuttuni, joka opettaa musiikkia, soittaa Beatles-tribuuttibändissä nimeltään Cellophane flowers ja samassa bändissä soittava Jouni, joka on väitellyt Beatles-yhtyeestä. Loppuvaiheessa mukana oli myös mies, joka on tehnyt Piitles sarjakuvakirjan. Jos ei satu tietämään Beatles-yleistietoon kuuluvia triviaaleja faktoja kuten missä "Long and winding road" on (Skotlannissa), mikä Beatles-kappale olisi lähetetty avaruuteen jos levy-yhtiö ei olisi kieltänyt (Here comes the sun), kuka toinen Paul on "Abbey road"-  albumin kannessa (unohdin jo nimen, seisoo tien viereen parkkeeratun auton vieressä) tai kenen kuva on kolmeen otteeseen "Sgt. pepper's lonely hearts club  band "- levyn kannessa (Shirley Temple), niin ei ole mitään jakoa. Kysymyksiä oli kolmekymmentä. Beatles-tietäjät eivät vaatimattomuuksissaan halunneet nimeään voittajalistaan, joten meitä oli neljä hakemassa palkintoa (kunniakirja, huppari ja kaksi drinkkilippua). Palkintoja jakanut nainen päivitteli viisautemme määrää. Kun illalla olimme poistumassa Tampere talosta, nainen osoitteli meitä ja huusi vielä peräämme "Te voititte sen kilpailun!". Tältä siis tuntuu olla kuuluisa.

Beatles-Juha opettaa lapsukaisille musiikkia. Tunnilla oli keskusteltu mitä kenenkin vanhemmat tekevät työkseen. Oppilaat kysyivät Juhalta "Mitä sinä muuten teet työksesi?". Sama Beatles-mies kertoi Stevie Wonderin konsertista, jossa artistin toiveesta sammutettiin valot, jotta he ymmärtäisivät miltä sokeasta taiteilijasta tuntui. Valot sammutettiinkin, mutta suomalaisessa kesäillassa se ei juurikaan auttanut asettumaan laulajan asemaan. Onneksi muusikko ei tiennyt luonnonvalosta.

Kuulimme Beatles-musiikkia vielä suuressa salissa haitareilla soitettuna, saksalaista hienoa Brothers bändiä, ruotsalaista bändiä, joka soitti rollareita ja loistavaa brittibändiä, joka sai lopulta yleisön nostamaan persauksensa penkistä. Jameissa olin vain hetken, enkä halua ihan heti kuulla Beatles-musiikkia. Minulla on nyt fanikuva, jossa seison Jake Nymanin kainalossa (kiitos E).

Ei tänään, kiitos: en halua kuulla yhtyeestä nimeltään Beatles (olette ehkä joskus kuullut siitä). Huomenna ehkä, muttei tänään.

Neljäsosavartalokirjoitus

Pidän pientä Beatles-hengähdystaukoa, kunnes on aika lähteä ahertamaan Beatles-pubivisaan. Siellä ei ole suurtakaan kysyntää tällaiselle "Beatlesissa soittivat John Lennon, Paul McCartney, George Harrison ja Ringo Star"- tasoiselle tietäjälle. Pitäisi osata unissaankin sanoa mikä oli George Harrisonin isän äidin nimi tai montako amalgaamipaikkaa on Paul McCartneyn suussa.  Salaisuuteni on erinomainen joukkue.

V sanoi, että kärsin antirepetitogloriafobiasta, koska etukäteen pelkäsin, ettei tänä vuonna Tampere Beatles Happeningissa olekaan yhtä hauskaa kun viime vuonna oli. Pelkoni näyttää osoittautuvan turhaksi. Viisas kurssikaverini sanoi eilen, ettei tämän vuoden kokemus missään tapauksessa mitätöi viime vuoden positiivista kokemusta. Hänen mielestään kaikkea kannattaa hehkuttaa etukäteen: jos odotettu tapahtuma olekaan odotutusten mukainen, niin onpahan saanut nauttia etukäteishehkutuksesta. Sitä ei  voida riistää keneltäkään.

Eilen Beatles-musiikkia soitti venäläinen haitaribändi, chicagolainen Jay Goepper, saksalainen The Brothers, Jiri Nikkinen ja brittibändi Overtures. Viimeksi mainittu oli paras. Yleisön sukupuolijakauma oli ikävä kyllä muuttunut tasa-arvoisempaan suuntaan. Tähän asti miehiä on ollut enemmän. Yleisön keski-ikä lie ollut yli viidenkymmenen ja meno hillityn iloista. Kaljajonot etenivät ilman tappeluita.

Kuulin eilen uuden sanan: kokovartalokirjoittaminen. Tällä hetkellä kirjoitan korkeintaa neljäsosavartalolla.

Lähiomainen

Tänään eräs potilas sanoi voivansa jäädä sairaalaan huomiseen asti sillä hänen kissalleen on järjestynyt hoitaja. Aiemmin säälin ihmisiä, joiden huolenpitoa tarvitsee vain neljällä tassulla liikkuva, huonekaluja tuhoava luontokappale, nyt kuulun itse tuohon surulliseen joukkoon. Vastuullani on lisäksi anopinkieli ja orkidea, joka ei ole kukkinut sen koomin kun Kerttu puri sen kukkavanat julmasti poikki. Kukka on nyt murhaajan ulottumattomissa keittiön hyllyllä.

Huomenna alkaa Beatles tapahtuma Tampere talossa. Viime vuonna siellä oli hauskaa. Normaali ihminen lähtisi tapahtumaan rinta rottingilla varmana siitä, että edellisen vuoden hienot kokemukset toistuvat. Minua pelottaa, sillä eihän nyt voi millään olla yhtä mukavaa. On suuri vaara, että  myös edellisen vuoden hyvä muisto tärveltyy.

Sain eilen päähäni lähteä uimahalliin puoli kahdeksan tienoilla. Uintiradat olivat vielä täynnä, mutta vesijuoksijat olivat jo poistuneet iltauutisille, joten tilaa oli mukavasti.

Olen kahdesti nähnyt uimahallissa naisen, jonka säärien, reisien ja varmaan vyötärönkin ympärillä kiertää käärme, sillä sen pää tulee esille uimapuvun kaula-aukosta. Olen joskus miettinyt piruillessani tatuoinnin ottamista, mutta pohdin varmaan kuviota niin pitkään, että ehdin hautaan ennenkuin tohdin piirrätyttää mitään nahkaani. Niin paljon näen epäonnistuneita tatuointeja (moni riisuutuu edessäni), että se hillitsee moisen villin toimen toteuttamista. 

Heidi niisti nenää!

Heidi keilasi! Heidi ajoi pyörällä! Heidi niisti nenää! Heidi luki Seiskaa työajalla!

Seiska-lehti houkutteli työpaikan kahvihuoneen pöydällä lukijaa kesäisen keltaisin värein. Lehteilin suositun aikakausilehden sivuja ja havaitsin sen kertovan ihan tavallisista asioista: jääkiekkoilija seurustelee, joku toinen on eronnut ja näyttelijä niistää nenäänsä ravintolassa (nenäänsä niistävästä näyttelijästä otetusta suttuisesta kuvasta lukija oli saanut 50 euron palkkion). Tulin siihen tulokseen, että jutut eivät sinänsä ole kovinkaan skandaalimaisia. Huomattavan runsas huutomerkkien käyttö tekee niistä merkittäviä. Jos Hesarin otsikoiden perään laitettaisiin huutomerkit, niin lehti siirtyisi heti ihan toiseen kategoriaan.

Kävin eilen keilaamassa! Kun keilailussa tekee kaadon, kannattaisi seuraavalla heitolla saada mahdollisimman monta keilaa nurin, sillä se lisää pistemäärää merkittävästi. En muista enää laskusysteemiä. Jostain syystä kaadon jälkeen keilapallo menee erinomaisen helposti ränniin vai mikä se pirullinen ura molemmin puolin rataa onkaan. Se saattaa johtua siitä, etten lopultakaan halua menestyä missään. Tai sitten olen yksinkertaisesti huono. Luultavammin molempia.

Väitös

Facebook kertoo kaikenlaisesta hauskasta, josta on saattanut jäädä paitsi. Siitähän tulee tietysti paha mieli.

Eräs puolituttuni väitteli viime viikonloppuna. Kaikki olivat niissä juhlissa, ihan kaikki. Minä en ollut. Johtunee siitä, että hädin tuskin tunnen väittelijää. Kaikki hehkuttivat, miten mahtavat juhlat ne olivatkaan. Nyt facebook pursuaa kuvia tilaisuudesta. Aiemmin en olisi edes tiennyt tapahtumasta, enkä olisi kokenut minkään sortin ostattomuutta. Juhlien (joissa en ollut) jälkeen näin unta, jossa hyvä ystäväni väitteli. Hän kutsui juhliin 1500 vierasta. Minua hän ei pyytänyt.

En olisi ikinä uskonut, että joskus tulen väittelemään, niin kuitenkin kävi. Väitöskirjan teko oli hauskaa. En lähtenyt alunperin edes tekemään väitöskirjaa. Kaaduin ja ranteeni murtui eikä minulla ollut paljonkaan tekemistä sairaslomalla, niinpä aloin koota tutkimusaineistoa. Kirjoittelin artikkeleita ja yhtäkkiä minä olin tehnyt väitöskirjan.  Pitää myöntää, että puuhaan meni viisi vuotta.

Vastaväittäjäni oli hollantilainen. Väitöskirjaohjaajani oli niin kunnianhimoinen, ettei kotimainen riittänyt. Vastaväittäjän nimi oli Piet ja ja hän oli pukeutunut pitkään mustaan samettiviittaan. Saliin menoa odotellessamme joimme jotain alkoholia tai kustos ja vastaväittäjä joivat. Minä en uskaltanut, sillä pelkäsin, että minua alkaa pissattaa. Olo oli siinä vaiheessa hilpeä kuin tappavan taudin diagnoosin juuri saaneella. Minua kammotti vastaväittäjän ulkomaalaisuus, mutta kaipa minä jotenkin suoriuduin. Tilaisuuden lopussa minun piti sanoa jotain akateemiseen käsikirjoitukseen kuuluvaa, jonka olin tietysti unohtanut.

Illalla järjestettiin juhlat, johon me karonkkaväki tulimme perinteisesti myöhässä. Kun saavuin juhlapaikkaan, kaikki taputtivat. Olivat kai niin hämmästyneitä, että minä selvisin. Minusta tuli tohtori, mutta en yllättäen  tullutkaan erityisen viisaaksi. Sain lahjaksi rahaa tohtorinhattua varten, mutta ostin rahalla mekon ja kengät.