torstai 27. maaliskuuta 2014

Lähiomainen

Tänään eräs potilas sanoi voivansa jäädä sairaalaan huomiseen asti sillä hänen kissalleen on järjestynyt hoitaja. Aiemmin säälin ihmisiä, joiden huolenpitoa tarvitsee vain neljällä tassulla liikkuva, huonekaluja tuhoava luontokappale, nyt kuulun itse tuohon surulliseen joukkoon. Vastuullani on lisäksi anopinkieli ja orkidea, joka ei ole kukkinut sen koomin kun Kerttu puri sen kukkavanat julmasti poikki. Kukka on nyt murhaajan ulottumattomissa keittiön hyllyllä.

Huomenna alkaa Beatles tapahtuma Tampere talossa. Viime vuonna siellä oli hauskaa. Normaali ihminen lähtisi tapahtumaan rinta rottingilla varmana siitä, että edellisen vuoden hienot kokemukset toistuvat. Minua pelottaa, sillä eihän nyt voi millään olla yhtä mukavaa. On suuri vaara, että  myös edellisen vuoden hyvä muisto tärveltyy.

Sain eilen päähäni lähteä uimahalliin puoli kahdeksan tienoilla. Uintiradat olivat vielä täynnä, mutta vesijuoksijat olivat jo poistuneet iltauutisille, joten tilaa oli mukavasti.

Olen kahdesti nähnyt uimahallissa naisen, jonka säärien, reisien ja varmaan vyötärönkin ympärillä kiertää käärme, sillä sen pää tulee esille uimapuvun kaula-aukosta. Olen joskus miettinyt piruillessani tatuoinnin ottamista, mutta pohdin varmaan kuviota niin pitkään, että ehdin hautaan ennenkuin tohdin piirrätyttää mitään nahkaani. Niin paljon näen epäonnistuneita tatuointeja (moni riisuutuu edessäni), että se hillitsee moisen villin toimen toteuttamista. 

2 kommenttia:

Arttorius kirjoitti...

Maailma on mallillaan kun tietyt rutiinit toistuvat. Bloggaajien tavatkin muuttuvat rutiineiksi joita on helppo seurata. Sinulta ilmestyy syötteenlukijaan teksti yleensä iltakasin jälkeen ja jälleen yksi tuttu rutiini päivän kohdalta on suoritettu osaltani.
Hyvää yötä.

Heidi kirjoitti...

On hyvä olla rutiineja, ne pitävät elämän kuosissa. Hyvää yötä.