Rauhallinen exitus

Suomessa kerätään nimiä eutanasialakialoitteen puolesta. Lääkäriliitto on ottanut eutanasiaan kielteisen kannan. Hesarissa väitettiin lääkärien vastustavan eutanasiaa, koska pelkäämme perikuntien nostamia oikeusprosesseja.

Uskon, että jokaisella lääkärillä on omat henkilökohtaiset syynsä (joillakin uskonnolliset) vastustaa eutanasiaa ja kyllä osa kollegoista kannattaakin sitä.

Vaikka eutanasiaa vaaditaan niin yksittäiset syöpäpotilaat (tai omaiset)  hakevat hoitoa yksityiseltä puolelta vielä siinä vaiheessa kun julkinen taho on katsonut tilanteen toivottomaksi. Yleensä elämästä pidetään kiinni vaikka hoitotoimet olisivat raskaita ja toisivat vain lyhyen huonolaatuisen lisän elämään.

Tälläkin hetkellä elämän lopussa annetaan kipulääkkeitä välittämättä niiden sallitusta annostelusta, pidättäydytään antibiooteista jne. Jokaisen kannattaisi miettiä terveenä mitä itselleen sairastuessaan toivoo, sillä monenlaisten tunteiden raastamat omaiset saattavat tahtoa jotain ihan muuta.

Saattohoitopäätökset pitäisi tehdä ajoissa, tehostaa kivun ja ahdistuksen hoitoa ja lopettaa muu turha  lääkitys ja hoitotoimet sekä tutkimukset. Saattohoitopäätös pitäisi tehdä muillekin parantumattomasti sairaille, eikä ainoastaan pitkälle edennyttä syöpää sairastaville, siis vaikkapa vaikeasta sydämen vajaatoiminnasta kärsiville. Pitäisi kouluttaa henkilökuntaa kuolevan potilaan hoitoon. Me lääkärit menetämme helposti kiinnostuksemme potilaaseen siinä vaiheessa kun häntä ei voida enää parantaa.

Eutanasiaan liittyy monta ongelmaa. Kuka siitä yksittäisen potilaan kohdalla päättää? Kärsiikö potilas masennuksesta, jota voitaisiin hoitaa? Mikä on omaisten asema? Kuka toteuttaa eutanasian? Ei välttämättä lääkäri.

Olin aiemmin tiukasti eutanasiaa vastaan, nyt en enää ole ihan varma asiasta. 

Potilaspapereiden tekstit loppuvat usein lakoniseen fraasiin "Rauhallinen exitus". Pitäisi toimia niin, että tuo lause olisi totta.

Kirjailija!

Näin viime yönä unta. Olin joutunut ihmisten ilmoille pelkissä punaisissa alushousuissa. Kiskoin housujen vyötärönauhan kainaloiden korkeudelle ollakseni säädyllisemmin pukeutunut. Unessa alushousut venyvät hämmästyttävästi.

Kollegat huutelevat minut nähdessään vitsikkäästi "Kirjailija!" En tiedä mitä vastata tai miten suhtautua. Ihan kuin olisin tehnyt jotain oikein hassua.

Kuvittelenko vain, että kahvihuoneessa juttujani kuunnellaan tarkemmin. Onko statukseni noussut ihan pikkuisen? Ikävä kyllä läheiset ihmiset ja lähimmät työtoverit eivät arvosta minua yhtään enempää kuin aiemmin.  Ei auta vaikka kirjoittaisin Finlandia-palkitun romaanin.

En enää googlaa romaanini nimeä päivittäin vaan korkeintaan joka toinen päivä. Elämä arkipäiväistyy, tosin eipä se ehtinyt tanssittaa minua kuin hetken. Nyt mietin jaksaisinko pestä vessan tai tehdä muita meditatiivisia siivouspuuhia. Huomenna imuroin. Jos jaksan.

Pitää suunnitella mitä kaikkea lupaa ensi vuonna tehdä, jotta voi sitten rehvakkaasti rikkoa lupauksensa.

Tullakseen kirjailijaksi on elettävä kirjailijan elämä

Maanantai:

Kävin lenkillä. Pesin hiukset. Pesin pyykkiä. Nukuin päiväunet.

Tiistai:

Kävin töissä. Kävin kaupassa. Nukuin päiväunet.

Keskiviikko:

Pesin hiukset. Kävin töissä. Nukuin päiväunet.

Torstai:

Kävin töissä. Kävin kaupassa. Siivosin Kertun oksennuksen olohuoneen lattialta. Nukuin päiväunet.

(Otsikko on lainattu Erno Paasilinnalta)

D.S.

Löysin laatikostani vanhanaikaisen ruttuisen reseptilomakkeen ja kirjoitin viimeisen paperireseptin. Tammikuun alusta lähtien saa tehdä vain sähköisiä reseptejä.

Raapustin pakkauksen koon arvokkain roomalaisin numeroin XXVIII. Miten lääkäri voi enää erottautua rahvaasta kun reseptiohjelman alasvetovalikosta valitaan XXVIII sijaan 28?

Reseptiin ei enää tarvitse kirjoittaa latinalaista lyhennettä  D.S. jonka merkityksen olen tyystin unohtanut. D.S. ja muut kummallisuudet ovat jonkinlaista salakieltä, jonka kaikkia nyansseja eivät reseptienväärentäjät välttämättä hallinneet. Ja olihan kyse perinteestä.

Ei hätää googlasin: D.S. = Da Signa, anna ja varusta käyttöohjeella.

Latina on korvattu sairauskertomusjärjestelmissä suomen kielellä. Systeemi ei ole ihan ajan tasalla. Diagnooseissa pyritään vähitellen luopumaan taudin keksijöiden nimistä varsinkin kun eräät heistä ovat olleet natseja, mutta tätä asiaa ei systeemi näytä vielä tietävän.

Kirjoitin viimeisen perinteisen käsinkirjoitetun reseptin perinteisellä epäselvällä käsialalla, mutta hyvin farmaseutti siitä selvisi. Kerroin miten historiallisesta hetkestä oli kyse. Yhteisestä sopimuksesta reseptini toinen osa päätti päivänsä silppurissa, jossa siitä tuli vain epämääräistä suikaletta.

Joulun arvosana

Vietin erinomaisen joulun kahdessa kyläpaikassa. Nyt olen turvallisesti kotona. Kaikkeahan pitää verrata, joten käyn läpi molemmat joulut.

Aatto
Sää: Paska.
Osallistujat: 9 ihmistä (ei alaikäisiä) ja yksi ranskanbuldoggi.
Ympäristö: Viihtyisä, ei joulukuusta.
Seura: Erinomainen.
Puheenaiheet: Vaihtelevia, joululaulujen kuuntelua.
Ruoka: Joulupuuro, luumusoppa, kylmät kalat, muikunmäti, vihersalaatti, laatikot, seitankinkku, kinkku, kalkkuna.
Juomat: Glögi, valko- ja punaviini, jälkiruokaviini, likööri, kahvi.
Jälkiruoka: piparkakkuglögijuustokakku.
Fyysiset ongelmat: Ähky olo.
Sauna:Oli.
Lahjat: Ei.
Pelit: En pelannut.
Erityistä: Kävely hautausmaalle.
Komplikaatiot: Ei.
Vierailun kesto: 12- 20
Arvosana: 9+

Joulupäivä
Sää: Paska.
Osallistujat: 7 ihmistä (2 alaikäistä), yksi kissa.
Ympäristö: Viihtyisä, joulukuusi.
Seura: Erinomainen.
Puheenaiheet: Natsisaksa. Juutalaisen kuoron ja flamenco-kitaristin kuuntelua.
Ruoka: Kylmät kalat, muikunmäti, uunissa paistettu kuha.
Juomat: Kuohuviini, valkoviini, olut, snapsit, espresso.
Jälkiruoka: Uunissa paistetut päärynät, suklaakastike.
Fyysiset ongelmat: ähky olo.
Lahjat: Vintage-neuleet kirja, joulupukkikoriste, jonka sisällä värivalot vaihtuvat, isännän valmistama puolukkalikööri.
Pelit: Dixit-lautapeli.
Komplikaatiot: Vähäiset.
Vierailun kesto: 13- 22
Arvosana: 9+

Miksi ihmeessä Tampereen liikenne ei liikennöi joulupäivänä? Moni käy joulunakin töissä ja osa kaupoista on auki. Tuntuu vanhanaikaiselta ajatella, ettei kukaan hievahtaisi kotoaan vaan tököttäisi vuorokauden verran sisällä syömässä suklaakonvehteja.

Hyvää joulua

Viime päivinä on kuulunut asiaan raataa itsensä hengiltä, juosta hikisissä kauppakeskuksissa hankkimassa tavaroita, joita kukaan ei tarvitse ja jotka myydään ensi viikolla puoleen hintaan. Piparintuoksuinen koti on ihana ja on mukava antaa ja saada lahjoja. Mutta kun pelkkä ajatus alkaa heikottaa.

Viime hetken jouluvalmisteluni ovat säälittävän vähäisiä. Valmistin laatikkoa, johon sotkettiin porkkanasosetta (valmista tietty), kookoskermaa, basmatiriisiä ja inkivääriä. Ostin valkkaria.

Menen tänään kylään ja huomenna toiseen kylään ja lapset viettävät joulua omissa kodeissaan. Siivouksen suhteen luotan siihen, ettei aurinko paista. 

Isäni on jouluhullu. Lapsuudenkodissani lehdetkin paketoitiin joulupaperiin. Isä porasi mielestään liian harvan joulukuusen runkoon reikiä, joihin hän istutti lisäoksia Joulukuuseen kiinnitettiin sähkökynttilöiden lisäksi aidot. Kuunneltiin Cantores minoresin, Martti Talvelan tai Soile Isokosken laulamia joululauluja. Riideltiin politiikasta vaikka äiti yritti muistuttaa, että joulurauha on julistettu.

Nyt on tällainen vähätöinen joulu. En edes päivystä. Seuraava joulu voi olla samanlainen tai ihan toisenlainen. Tulee haikeita ja iloisia jouluja. Niistä en onneksi tiedä vielä mitään.

Mysi Lahtinen on tunnettu jouluihminen. Tässä vielä Lahtisen kuuluisa joulupetaus: Pese ja mankeloi joululakanat ajoissa, sillä aattona on ihanaa pujahtaa puhtaiden, tuoksuvien lakanoiden väliin. Lapsia riemastuttaa, jos piilotat tyynyjen alle jonkun jouluyllätyksen. Jos haluat luoda oikein ylellistä joulutunnelmaa, ompele oikeiden ruusujen terälehtiä tyynyliinojen reunoihin. Tai levitä terälehtiä lakanoille. Niistä tulee vieno tuoksu, ja perheesi näkee varmasti ihanan ruusuisia unia.

Hyvää joulua!