lauantai 24. joulukuuta 2016

Hyvää joulua



Viime päivinä on kuulunut asiaan raataa itsensä hengiltä, juosta hikisissä kauppakeskuksissa hankkimassa tavaroita, joita kukaan ei tarvitse ja jotka myydään ensi viikolla puoleen hintaan. Piparintuoksuinen koti on ihana ja on mukava antaa ja saada lahjoja. Mutta kun pelkkä ajatus alkaa heikottaa.

Viime hetken jouluvalmisteluni ovat säälittävän vähäisiä. Valmistin laatikkoa, johon sotkettiin porkkanasosetta (valmista tietty), kookoskermaa, basmatiriisiä ja inkivääriä. Ostin valkkaria.

Menen tänään kylään ja huomenna toiseen kylään ja lapset viettävät joulua omissa kodeissaan. Siivouksen suhteen luotan siihen, ettei aurinko paista. 

Isäni on jouluhullu. Lapsuudenkodissani lehdetkin paketoitiin joulupaperiin. Isä porasi mielestään liian harvan joulukuusen runkoon reikiä, joihin hän istutti lisäoksia Joulukuuseen kiinnitettiin sähkökynttilöiden lisäksi aidot. Kuunneltiin Cantores minoresin, Martti Talvelan tai Soile Isokosken laulamia joululauluja. Riideltiin politiikasta vaikka äiti yritti muistuttaa, että joulurauha on julistettu.

Nyt on tällainen vähätöinen joulu. En edes päivystä. Seuraava joulu voi olla samanlainen tai ihan toisenlainen. Tulee haikeita ja iloisia jouluja. Niistä en onneksi tiedä vielä mitään.

Mysi Lahtinen on tunnettu jouluihminen. Tässä vielä Lahtisen kuuluisa joulupetaus: Pese ja mankeloi joululakanat ajoissa, sillä aattona on ihanaa pujahtaa puhtaiden, tuoksuvien lakanoiden väliin. Lapsia riemastuttaa, jos piilotat tyynyjen alle jonkun jouluyllätyksen. Jos haluat luoda oikein ylellistä joulutunnelmaa, ompele oikeiden ruusujen terälehtiä tyynyliinojen reunoihin. Tai levitä terälehtiä lakanoille. Niistä tulee vieno tuoksu, ja perheesi näkee varmasti ihanan ruusuisia unia.

Hyvää joulua!

5 kommenttia:

Niina kirjoitti...

Ystäväni isä myös porasi kuuseen reikiä ja lisäsi näin oksia. Pidin häntä yksinkertaisena ihmisenä silloin ja ajattelin, ettei kukaan muu tee niin. Ehkä hän olikin vain kekseliäs.
Tädilläni oli vuodesta toiseen kaunein näkemäni kuusi, suuri kiitos tästä meni hänen metsurimiehelleen.
Hyvää joulua Sinulle ❤

Anonyymi kirjoitti...

Hyvää ja rauhallista Joulua!

Ana kirjoitti...

Luin kirjasi äsken.

Herätti paljon tunteita. En pysty sanomaan siitä tarpeeksi objektiivisesti mitään, koska osa tekstistä oli kuin kotoisin mun aivoista tai mun elämästä, ja olen nyt hiukan surullinen/haikea muista syistä. Tavallaan kiukuttikin, että nyt esim. näitä syöpäjuttuja pukkaa kohdalle ovista ja ikkunoista kun itelläkin on (tai on ollut, tiedä häntä).

Kirjoitat tosi hyvin ja viihdyttävästi, se tiedettiin jo blogista. Kirjan loppu on tolkuttoman koskettava :-( voi Kyllikki, oman elämänsä Grand Old Lady. Hienoja tyyppejä ne muutkin.

Tämähän olikin sitten just semmoinen ehjä ja tyylikäs arvostelu, jota voi odottaa kirjallisuutta pääaineenaan lukeneelta. Jepp jeppa jep jep.

Heidi Mäkinen kirjoitti...

Kiitos Ana!

Hoo Moilanen kirjoitti...

Heräsin tunti sitten ja viimeiset puoli tuntia olen lukenut kirjaasi. (Erinäisistä syistä ja tekosyistä johtuen en ole lukenut viime aikoina oikein mitään.) Lähden kohtapuoliin töihin, mutta varmaankin luen kirjasi loppuun illalla.

Tarkkanäköisesti kuvaat keski-ikäistä Eevaa ja nuorempaa Siniä. Minua ihmetyttää ja mietityttää se, että miksi Eevan sukupolven naiset ovat tyytyneet tapaneihinsa. Tapani, kunnon mies kaiken kaikkiaan, mutta ei mikään suuri rakkaus. Miksi nainen pienentää itsensä miehensä yksitoikkoisen elämän (ja sielunmaiseman) kokoiseksi?

Sinistä ei polvi parane. Hänen olisi kannattanut käyttää häähössötyksiinsä käyttämä aika esim. itsetuntemuksensa lisäämiseen. Sitten hän ei varmaankaan olisi tyytynyt Ilkan kaltaiseen mieheen, joka ei pidä häntä minään. Ottaa oikein päähän meidän naisten puolesta - missä on itsekunnioituksemme ja omanarvontuntomme?

Sellainen pieni huomio, että erityisherkkyys ei ole harvinaista vaan tuplasti yleisempää kuin rintasyöpä. (Sana erityisherkkyys on kömpelö käännös ja omiaan lisäämään negatiivista suhtautumista ilmiöön, jossa ei ole mitään mystistä.)