sunnuntai 18. tammikuuta 2009

Latteuksia maailmarauhasta

Latteuksien puhuminen on haukotuttavaa. Tarkoitan ihmisiä, jotka sanovat, että maailmanrauha on minulle tärkeää ja ihmissuhteiden eteen on tehtävä työtä. Katsoin eilen Uutisvuotoa. Televisio oli pakko laittaa kiinni kun yksi osallistuja (kansanedustaja) alkoi paasata siitä kuinka rikastuttavia kielelle murteet ovat, no totta h...ssä ovat kaikkihan sen tietävät. Olisi paljon mielenkiitoisempaa jos joku sanoisi, että murteiden puhuminen on turmiollista ja se pitää viimeistään koulussa kitkeä ja että olisi parempi, että kaikki maailman ihmiset puhuisivat vaikka inkeroista tai kamassia ja täten ymmärtäisivät toisiaan. Ihmissuhteiden eteen on tehtävä työtä... Miksi? Ainahan voi vaihtaa jos juttu ei toimi, vaikka viikon välein. Lapset tietysti voivat vähän kärsiä. Entäpä jos se onkin heille rikastuttava kokemus, tutustuvat aina uusiin ihmisiin. Maailmanrauhaa en uskalla asettaa kyseenalaiseksi, toisaalta onko se edes mahdollinen jos oma kolkka pysyy rauhallisena riittääkö se. Yritän välttää lattauksien laukomista, mutta huomaan toistuvasti latelevani niitä itsekin.

1 kommentti:

Jaanuska kirjoitti...

Olen samaa mieltä. Inhoan latteuksia, ja syyllistyn siihen itsekin koko ajan. Toinen inhoamani juttu on sana tavallaan. "No onhan se tavallaan..","Tavallaanhan me ollaan..." Sitä käytetään aivan liikaa. Aivan väärissä tilanteissa.