Kirjoitin facebookiin: Heidi on taas Tampereella seikkailtuaan Keski-Suomessa. Jospa joku tarttuisi syöttiin ja luulisi, että Jyväskylän reissu oli seikkailu. Kaikkihan ajattelevat, että yksin elävän naisen elämä on täynnä seikkailuja. No ehkä eivät enää näin viisikymppisenä. Montakohan vihjailevaa kysymystä olen näinä vuosina kuullut. Olen muuten varmalta taholta kuullut, että olen muuttanut Tampereelle jonkun miehen takia.
Olen taas kuullut kuinka useat tutut ovat eronneet. Jätetyt suhtautuvat eroon eri tavoin. Jättäjä on sika. Hankin asianajajan, joka kynii sen rentun. Yksi tapa on julkinen sureminen, eron kaikki yksityiskohdat käydään läpi moneen kertaan kahvipöydässä. Uhma, kyllä minulla ottajia on, kohta on uuden paremmat timangit nimettömässä, sitten on sen typerän myöhäistä katua. Hillitön uuden suhteen etsiminen on yksi tapa selviytyä. Ja täytyyhän markkina-arvo käydä testaamassa eri kuppiloissa. Itsesyytökset, en huomioinut toista tarpeeksi. Itse taisin käydä kaikki nuo vaiheet läpi. Hiljattain luin päiväkirjojani tuolta ajalta. Hitto kun on hyvä olla siihen verrattuna. Revin kirjojen sivut ja laitoin roskikseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti