Olin eilen balettiopiston kesäkurssin hiphop tunnilla. Olin ehdottomasti vanhin, toiseksi vanhin oli tyttäreni 25 v. Siellä sitten koikkelehdin 16-vuotiaiden tyttöjen joukossa.
Saatoin eilen luokkakaverini junalle. Alennusmyynnit ovat alkaneet. Huomasimme, että emme tarvitse mitään. Miten tämän kanssa eletään? Kaikelta on mennyt tarkoitus. Puuttuu se kiihkeä tunne, kun löytää jotain halvalla. Alennusmyynnistä ostamisesta tuleva hyvä olo muistuttaa sadon säilömisestä tulevaa tyydytystä. Jos pientä hellemekkoa ei voi käyttää tänä kesänä niin ehkä ensi tai seuraavana ja eihän sitä tiedä tuleeko eteen etelänmatka. Mukava tietää, että hepene odottaa kaapissa mahdollista käyttöä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti