Habana

Kirjoitan tarkemmin Havannasta kun saan matkalaukkuni, jossa on värkkäämäni matkapäiväkirja. Muutamia hajahuomioita:

Hiljaisuus huutaa, en saa todennäköisesti nukuttua ilman äänekästä musiikkia, huutoa, autojen melua, kukkojen kieuntaa ja tapettavan sian kiljuntaa. Miten täällä voi olla näin siistiä, paikat eivät repsota, ikkunalasi ja karmit ovat samaa paria, tulee lämmintä vettä, vessan nuppi ei jää käteen ja "suihkukaapin" ovet mene jengoiltaan. Miehet eivät huuda perään, taksiin ei tunge sekalaista sakkia, tuntemattomat eivät pyydä juhliin. Kirjoitin matkaa edeltävästi tuosta yhdestä miehestä. Näin hänet pari kertaa, enkä todellakaan kahden kesken. Tämä on kuin elokuvista: odottelimme autonrotiskoa, jonka oli määrä viedä meidät lentokentälle. Istuin hotellin aulassa. Yhtäkkiä mies oli edessäni kauniin ruusukimpun kanssa ja sanoi kaikkien kuullen, "I love you" ja suuteli poskelle.

Tarina jatkuu kun/jos saan matkatavarani. Nyt menen LÄMPIMÄÄN suihkuun. Selkää on sitten hankala pestä kylmällä vedellä. Miksi se tuntuu tuolla ihoalueella erityisen hyytävältä?