sunnuntai 28. helmikuuta 2010
Aika kultaa muistot vai kultaako
Minun on pakko vielä kirjoittaa aiheesta, josta luin ystäväni blogista: huonekasveista. Monta olen tappanut. Työkaverini oli tädiltään oppinut lauseen "muista kukat maanantaina, kukat muistaa sinut aina". Nyt minulla on kaksi anopinkieltä, joihin olen soveltanut tuota kuolematonta lausetta. Kasvit ovat säilyneet hengissä, kastelen ne kylläkin sunnuntaisin, mutta ne eivät todennäköisesti asiasta piittaa. Lapsena minusta anopinkieli oli rumin kasvi minkä tiesin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Tuo työkaverin tädin kommentti voisi pelastaa monta kasvia; siis kerran viikossa, ei enempää, ei vähempää. Pitääköhän niille oikeasti puhua?
Puhumisesta ei niin väliä, tärkeintä, ettei kastele liikaa. Olen silloin tällöin tehnyt myös sen "Do not resuscitate" päätöksen, ovat säikähtäneet ja toipuneet. Joskus se tie on vienyt hautaan.
Näin se varmaan toimii: oikea nesteytys (mikä se sitten onkin), sitten toivotaan parasta. Eikä DNR-päätös siis vaadi keskustelua.
Lähetä kommentti