Olin katsomassa näytelmää Helene Sjerfbeckin elämästä. Meniköhän nimi oikein. Kiinostuin sen verran, että aion lukea kirjan Helene. Sitten joskus kun ehdin. Seuranani oli kollega, joka on julkaissut yhden kaunokirjallisen teoksen. Hän tekee lääkärin työtä kolme päivää viikossa ja kaksi kirjoittaa.
Esitelmä on pidetty ja sain positiivisia kommentteja. Suomessa on niin, että jos esitelä on huono tai ihan ok niin kukaan ei sano mitään. Nyt moni tuli spontaanisti kehumaan, tosin lähinnä hoitajat. Tyhjä olo, alan suorastaan kaivata elämänlaatumittareita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti