Tekniikka on ihmeellistä

Kaikki luovuus on kadonnut tässä kiireessä. Eilen päivystin. Tänään töissä pitkästä aikaa nauratti ja vielä ihan yksin, mikä lienee aika patologista. Yritin saada tutkimuspetiä alas, se nousi ainoastaan ylös jonnekin kainaloitteni tasolle. Väänsin toisesta vivusta jolloin jalkopää sojotti melkein kohti kattoa. Sain hysteerisen naurukohtauksen. Yritin saada asiallisen ilmeen naamalleni hakeakseni apua. Tuolloin auttaa kun ajattelee lainanlyhennyksiä, ilmaston tilaa ja käsittelyä odottavaa pyykkikasaa. Sama pätee siihen tilanteeseen kun potilaan jutut alkavat huvittaa silloin kun ei pitäisi.