maanantai 15. joulukuuta 2014

Työtön enkeli

Ostin Helsingissä käydessäni Iso nro lehden. Lehden sanotaan olevan laadukas katukulttuurilehti ja kannanotto köyhyyttä ja eriarvoisuutta vastaan. Sen myynti tarjoaa vaihtoehdon kerjäämiselle. Myyjä saa viiden euron lehden hinnasta kolme euroa. Lehdessä on paljon lainaa muista aikakausilehdistä mm. Imagesta, Kaltiosta, Ydin lehdestä, Nuori Voima lehdestä ja Voima lehdestä. Jutut käsittelivät Gazan tilannetta, naispuolista rap-artistia, Grönlannin nuorten haluttomuutta kouluttautua, eläinten oikeuksia, Anssi Okkosta, Nils-Askak Valkeapään filosofiaa ja enkeleitä. Iso nro on ihan tasokas.

Enkelit ovat muotia. Kundaliinijoogasalin eteisaulan pöydällä lojuu kaksi pakallista enkelikortteja. Niistä voi nostaa kortin, kun enkelin ohjaus on tarpeen. Välillä neuvoja todella tarvitsisi. Mistään täsmäneuvoista ei voi ikävä kyllä puhua. Kortin ohjeiden on sovittava jokaiselle.

Moni nainen kuulemma uskoo henkilökohtaiseen suojelusenkeliin, vaikkei mitenkään muuten olisi uskonnollinen. Jos henkilökohtaiselta enkeliltä ei pyydä mitään se turhautuu. Toiveet enkelille pitää esittää positiivisen kautta. Ei pidä pyytää "Älä anna minun sairastua" vaan "Anna minun pysyä terveenä". Voihan olla, että elämänlaatu nousee, kun uskoo, että on joku, joka toivoo sinulle vain hyvää ja yrittää suojella sinua. Enkelini odottaa turhautuneena pyyntöjäni. Toisaalta henkilökohtaisella suojelusenkelilläni on ollut ihan riittävästi töitä ilman niitäkin.

Lauantaina Helsinki-Tampere junassa kulki lipuntarkastaja. Nainen oli ystävällinen ja hymyili kuin lääke-edustaja. Kun tarkastaja astui junavaunuun, tuli heti syyllinen olo, vaikka tiesin, että minulla oli junalippu. Entä jos en enää löytäisi sitä puhelimestani? Pelotti, että jollain muulla ei olisi lippua. Se olisi ollut kovin noloa. Olen tosi rento tyyppi.

Samantyyppistä katteetonta syyllisyyttä saattaa tuntea kulkiessaan varashälyttimien tai turvatarkastusten läpi. Eräs kaverini sanoi, että häntä pelottaa Alkossa, ettei hän ole kelvollinen, eikä hänelle myydä punaviinipulloa.

Tällä elämänasenteella suojelusenkeli olisi erittäin tarpeellinen. Yritän kuvitella henkilökohtaisen enkelini selkään valkoiset siivet ja kasvoille lempeän ilmeen. Ei onnistu, ei ainakaan vielä.

3 kommenttia:

Hoo Moilanen kirjoitti...

Onkohan laitaa lainailla muista lehdistä ja koostaa niistä artikkeleista oma lehtensä?

Ei enkeleistä varmaan mitään haittakaan ole, uskoo niihin sitten oikeasti tai vain leikisti.

Tuo "älä anna minun sairastua" vaan "anna minun pysyä terveenä" menee kai siihen kategoriaan, että alitajunta tuppaa tiputtamaan älä -tyyppiset sanat pois. (Tai jtn.; en nyt muista miten se menee.)

Kyselen joskus ihmisiltä papereita iäntarkistusmielessä ja sellainen ylihuolettomaksi viritetty ilme kielii siitä, että ikä ei piisaa.

Olen muuten nähnyt Boyhoodin ja se oli ihan huikea - vastaavaa ei ole tehty eikä varmaan tehdä. Luin jostakin, että pääosanesittäjä oli paikalla Rakkautta & Anarkiaa -festarin näytöksessä. Jos olisin ollut siellä, en varmaan olisi pystynyt hillitsemään itseäni hyppäämästä pojan kaulaan...

Heidi Mäkinen kirjoitti...

Tässä tapauksessa se koostaminen on mielestäni ok.

Boyhood oli ihana.

Merja kirjoitti...

Mainitun lehden jutut on luvan kanssa lainattu - eräänlaista avustustyötä tai tukea lehdiltä sekin. Ei niitä tietenkään luvatta saa painaa.