keskiviikko 14. lokakuuta 2015

Paska teksti ja kuivuva keittiö

Söpö punainen kuivuri on puhkunut keittiössäni viisi viikkoa. Vuoden päästä joku firman mies alkaa ihmetellä "Missä se punainen puhallin on?"

Siinä vaiheessa olen unohtanut missä oikeasti asun ja Kerttu on kotiutunut lopullisesti mikroaaltouunin päälle.

Muutin tavarani väistöasuntoon pääasiassa pyörän tarakalla, paluumuuttoon tarvitsen Nääs muuttopalveluiden suurimman auton (sellainen muuttofirma on ihan oikeasti, googlasin). Siirryn tänne tavara kerrallaan. Olen ostanut kirjojakin ja tuonut kirjaston "tuo ja vie"- hyllystä, viimeksi Henrik Tikkasta (Yrjönkatu).

Laura Lehtola (oli samassa kirjoittajaryhmässä) julkaisi romaanin Pelkääjän paikalla (erinomainen nimi). Kirja arvosteltiin eilisessä Hesarissa: kehuttiin sujuvaa kieltä, mutta tarinan sanottiin olevan turhan arvattava.

Oriveden kurssilla toissa kesänä, vai oliko se edellisenä Miina Supinen sanoi, että tekstini on yllättävän tavanomainen. En tiedä mitä hän tarkoitti yllättävällä. Minulla ei ole kummoista mielikuvitusta, kaikki syntyy ihan tavallisista jutuista, joita vaan liioittelen. Miina Supinen on luultavammin oikeassa.

Käsikirjoitus on kuutena päivänä viikossa täysi paska ja yhtenä päivänä jossain määrin kelvollinen.

Betoni kuivuu senttimetrin viikossa.

5 kommenttia:

anumorchy kirjoitti...

Yllattavan tavanomainen - kuulostaa jotenkin ristiriitaiselta.

Kirjailijoista puheenollen, taalla Israelin suomikirjastossa oli maanantaina vieraana Sinikka Nopola. Taalta Jaelin blogista
http://appelsiinipuunalla.blogspot.co.il/2015/10/suomi-vieraita-kirjastossa.html
loytyy pikkasen enemman tarinaa.

Heidi kirjoitti...

Sinikka Nopola on mahtava tyyppi, kävi vieraana meillä Viidassa.

Partapappa kirjoitti...

Niin kuivuu, taas opit uutta!!
Osaatko sanoa kuinka paksulti sementtiä valettiin?
Remppa kestää yleensä vähintään kolme kertaa sen verran kuin on alkuun arveltu.
Ehkä pääset jouluksi kotiin.

pääjalkainen kirjoitti...

Yllättävän tavanomainen kuulostaa siltä, että… ei kuulosta siis miltään. Makuja on kaikenlaisia ja tavallisuus on suhteellista, kuten myös yllätykset. En usko, että sinulla ei olisi mielikuvitusta. Tosin sen viritteleminen työn ohella voi olla hankalaa. Yksi kompastuskivi voi joka tapauksessa olla, että et ole vielä löytänyt, mikä se sinun yllätyspolkusi olisi. Jokainen kirjoittaja on myös lukija, ja joskus me osaamme kirjoittajina kirjoittaa parhaiten sellaista, mitä emme oikeastaan lukijoina kaikkein eniten arvosta tai mistä emme eniten nauti. Vaikea selittää tämäkin, mutta hoksaat varmaan mitä ajan takaa. Kirjallisuuden maa on laaja ja siellä on kaikenlaista sellaista, mitä ei tule ensimmäisenä ajatelleeksi. Aforismeja, asiaproosaa, esseitä, sci-fiä, uutta kummaa, rakkaustarinoita ja jännitystä. Lasten kuvakirjoja, sosiaalipoliittisia näytelmiä ja kertovia runoja!

Heidi kirjoitti...

Partapappa: ei sementtiä valettu vaan se on kastunut.

Pääjalkainen: En ihan saa kiinni ajatuksestasi. Voihan tietysti olla, että arvostan jotain sellaista, johon minulla ei todellakaan ole kykyjä. Jotain tekee kuitenkin mieli kirjoittaa.