torstai 12. toukokuuta 2016

Elämä on komedia

Elämä on komedia. Käsikirjoittaja sattuu vaan olemaan sadisti. Tämän Woody Allenin ajatuksen poimin päivän Aamulehdestä.

Tampereella vietetään pyöräilyviikkoa ja niinpä Laikun lavan kyljessä on kahtena aamuna tarjottu pyöräilijöille limaisia vehnäsämpylöitä, kahvia ja teetä.

Paikalle rullaavat pyöräilijät olivat molempina aamuina pukeutuneet tiukkoihin mustiin trikoisiin ja niukkoihin urheilutakkeihin, minulla oli päälläni mekko ja korkokengät. En viitsisi pyöräillä jos minun pitäisi vaihtaa vaatteita töihin tultuani.

Virtaviivaisen näköinen mies selitti periaatteitaan: pyöräilykilometrejä pitää tulla enemmän kuin autoilukilometrejä ja juoksukilometrejä enemmän kuin pyöräilykilometrejä. Mies oli muotoutunut minimaalisen ilmanvastuksen malliseksi.

Minäkin olen juossut kaksi maratonia. En juokse enää. En pysty enkä halua.

Hyppään nyt asiasta toiseen: inhoan sanontaa pitkässä juoksussa. Se on ollut varmaan ihan mukava sanonta, kun sen on joku päästänyt suustaan ensimmäisen kerran. Rajansa kuitenkin sanonnallakin. Nyt on pitkät juoksut juostu. Sitä joka sanoo pitkässä juoksussa, saa vapaasti lyödä avokämmenellä päin pläsiä.

7 kommenttia:

Partapappa kirjoitti...

Lahessa on paljon mäkiä. Mun vakkarilenkki, siis se päivittäinen, oli 7½ kilsaa pitkä, se kiersi yhden järven. Vuosien mittaan kehitin "kanssalenkkeilijöitä" vastaa aseen: Pingoin ylämäkeen niin kovaa kuin kykenin ja mäen päällä ravistelin jalkojani pari kertaa ja jatkoin matkaa. Lopetin siihen kun yksi mies sanoi kaverilleen: Ei tolle pärjää, se juoksee ihan hullun kovaa mäet ylös.

Minerva kirjoitti...

Minä säilytän töissä toisia vaatteita, jotka vaihdan päälleni pyöräilyn jälkeen. Tai vähintään paidan. Vaikka kuinka yritän aamulla ajatella, että nyt pyöräilen rauhallisesti, vauhti kuitenkin aina kiihtyy ja töihin päästyäni paita on aivan nihkeä selästä. Ehkä jos matkaa olisi vähän vähemmän kuin 7 kilometriä suuntaansa. Tai jos en pitäisi reppua selässä. Olisi kiva pyöräillä töihin mekko päällä. Jostain syystä kotimatka menee aina jotenkin rennommin, vaikka tulisi kierreltyä pitkin poikin ja matka tuplaantuisi.

Heidi kirjoitti...

Minulla on työmatkaa vaivaiset 4.5 km, joten en ehdi merkittävästi hikoilla.

Anonyymi kirjoitti...

Myös sitä joka käyttää puheessaan sanontaa LOPPUPELEISSÄ vois mun mielestä vähän huitaista...

Terveisiä nimimerkiltä Herkkäkorva

Heidi kirjoitti...

Molemmat ovat miesten käyttämiä sanontoja. Saa läpsäyttää.

Arttorius kirjoitti...

Oliko vehnäsämpylät ilmaisiakin vai pelkästään limaisia?

Heidi kirjoitti...

Ilmaisia ja limaisia.