Kun kävelen Hatanpäälle käydäkseni ihailemassa kukkia ja istuskellakseni kahvilassa, kuljen aina Ratinan sillalle Tiiliruukinkatua ja takaisin Satamakatua. En tiedä miksi.
Hatanpään arboretumissa pääsee kerrostaloasukaskin ihailemaan puutarhaa. Ei tarvitse juosta Plantagenissa, ostaa multaa, istuttaa perennoja, peitellä ruusuja, leikata pensaita eikä taistella rikkaruohoja vastaan.
Kahvilan terassi oli täynnä, joten istuin vanhan pariskunnan pöytään. He olivat tavanneet toisensa 50 vuotta sitten. Vaikuttivat varsin sopuisilta, mutta ilahtuneelta juttuseurasta. Oli hankala lukea Aamulehteä vaikuttamatta töykeältä. Lehdessä langanlaiha treenattu ravitsemusterapeutti kehotti suhtautumaan vartalon puutteisiin rakastavasti ja olemaan kehopositiivinen.
Lähden huomenna Tukholmaan. Kissanhoitaja on hommattu. Pakata pitäisi kun vaan tietäisi mitä ottaa mukaan. On tarkoitus yöpyä kaupungissa (ja kaksi yötä laivalla). Lähden matkalle vanhan ystäväni kanssa. Laivan hytit ovat niin pieniä, että halusimme omat. Hyteistä oli pulaa, joten menomatkalla ystävä nukkuu allergiahytissä ja paluumatkalla hänen käytössään on invalidihytti. Toivottavasti tuo ei ole jonkinlainen enne.
1 kommentti:
Kiinnitin huomiota samaiseen lähes anorektiseen ravitsemusterapeuttiin. Ettei olisi ortoreksia jäänyt päälle...Se on aina vähän hupaisaa, kun omasta kropastaan hysteeriset puhuvat kehopositiivisuudesta.
Ihanaa olla omassa hytissä! Pikku luksusta saada olla pikkupikkuhytissä itsekseen.
Kävin ensimmäisen kerran Tukholmassa joskus 80-luvulla, kesällä. Siihen aikaan taisi olla muotia olla ilman rintaliivejä. Oi sitä t-paitojen alta näkyvää vapaiden rintojen ja nännien määrää. Ei Suomessa ollut tottunut sellaiseen.
Lähetä kommentti