perjantai 29. syyskuuta 2017

Turvallisesti perillä

Isä soitti, hän soittaa harvoin, sillä äiti hoitaa tällaiset asiat. "Ilimotan vaan, että ollaan piästy turvallisesti perille" Minne? Minne? "Missä te olette?"kysyin. "Kyproksella" Hyvä juttu. Ok.

On hienoa, että ihmisen elämässä on aina silloin tällöin lyhyitä oivalluksen hetkiä, jolloin kaikki tuntuu niin selvältä ja oikealta. Tänä aamuna ajattelin, että elän hyvää elämää. En tiedä mistä se ajatus tuli. Aamulla niskani oli kipeä, aamupuurohiutaleet loppu ja heräsin aamuyöstä kun Kerttu  raapi huonekaluja.

Olen ollut tämän viikon lomalla ja järjestänyt itselleni jokaiselle päivälle jonkun sosiaalisen kontaktin. Olen ihan järjestelmällisesti täyttänyt kalenteriin tämän tapaamiskiintiön. Eilen kirjoitimme M:n ja R:n kanssa kahvilassa ja huomasin, miten laiskasti tätä kirjoitustyötäni teen. Toisaalta sain yhden vähän vastenmielisen luvun kirjoitettua loppuun. Pääperiaate tässä(kin) käsikirjoituksessa on liioittelu, josta toivon syntyvän jotain koomista ja ehkä traagistakin.

2 kommenttia:

Timo Lampi kirjoitti...

Milloin epäilet että uusi kirjasi on tilattavissa?

Heidi kirjoitti...

Viiden vuoden päästä jos silloinkaan. Olen ihan alussa, eikä tätä ole kukaan kustantaja hyväksynyt.