Elä!

Vedin aamulla jalkaani keltaiset sukkahousut, pian varmaan täräytän päähäni hassun huovutetun hatun. Seuraavassa vaiheessa sanon "En minä enää mitään tarvitse". Nyt onneksi kuljen kohtalaisen huolettomasti keltaiset koivet vilkkuen. Elämä on jatkuvaa ikäkriisiä.

Lapsena Savossa sanoin poikaserkulleni "Elä!" (tämä tarkoitti älä, hän kiusasi minua) ja serkku vastasi "Elänhän minä jos et sinä tapa." Mistäköhän tämäkin tuli mieleeni.

Louis Therouxin dokumentissa "Theroux ja oikeus kuolla" toimittaja matkustaa Yhdysvaltojen länsirannikolle haastattelemaan ihmisiä, jotka haluavat valita miten ja milloin kuolla. Valinnanvapaus on tässäkin valttia.

Ohjelmassa seurataan miestä ja naista, jotka opastava erästä naisihmistä ottamaan hengen itseltään. Hommaan liittyy kumiletkuja, tarkemmin asiaa ei onneksi avata. Kuolemaa toivova nainen liikkuu sähköpyörätuolilla, mutta muuten hän vaikuttaa virkeältä ja hyvävointiselta. Naista kuunnellessa tulee mieleen, että suurimmat motiivit kuolla ovat ehkä kuitenkin yksinäisyys ja taloudelliset vaikeudet.

Theroux tapaa myös kahta perheellistä ihmistä, jotka sairastavat parantumatonta syöpää. He ovat tilanneet tarvittavat myrkyt postitse, näin ainakin ymmärsin. Vanhemman miehen kuolema omaisten ympäröimänä onkin kaunis, mutta hän olisi näin lääkäri silmin kuollut aika pian ilman apuakin. Syöpää sairastava naisen poika säälittää, sillä äiti kertoo pojan kuullen avoimesti kuolemantoiveestaan ja hankkimastaan myrkkykombinaatiosta.

Nämä asiat eivät ole helppoja taloudellisten intressien vuoksi, puhumattakaan monista inhimillisistä tekijöistä. Onhan vanhuksen, vammaisen tai parantumattomasti sairaan varhainen kuolema se kaikkein halvin vaihtoehto.

Theroux kysyy haastateltavilta kovin suoria kysymyksiä, mutta tekee sen ihailtavan kunnioittavasti.