Osallistuin eilen rapujuhliin. Osaan jo kaivella ravunlihan saksista, mutta en kykene juomaan snapseja tai oikeastaan en uskalla.
Kävelin puolilta öin kaupungin keskustan läpi rapujuhlista kotiin ja ajattelin, että tällaista täällä on, ei koske enää minua.
Olen miettinyt (enkä ainoastaan minä) mieskirjailijoita tai oikeammin heidän nimiään. Jotkut niistä menevät helposti sekaisin. Tarkoitan Juha-Pekka Koskista (käyttää usein etunimensä alkukirjaimia JP Koskinen), Jukka-Pekka Palviaista, J. Pekka Mäkelää ja J.P. Pulkkista. Löysin vielä J P Delaneyn. Jos haluat pojastasi kirjailijan, älä anna hänelle nimeä Juha-Pekka tai Jukka-Pekka.
Heräsin viime yönä ja yritin muistaa erään tunnetun miesrunoilijan nimen, en kuitenkaan viitsinyt googlata tai käydä hakemassa kirjaa kirjahyllystäni. Arto Melleri! Miksi en muistanut hänen nimeään? Vaimon nimen pystyin kyllä kaivamaan hatarasta muististani. Arto on sentään Arto eikä Juha-Pekka tai Jukka-Pekka.
Jotkut kirjailjat (varsinkin nuorille kirjoittavat) haluavat käyttää etunimiensä alkukirjaimia (pisteillä tai ilman) häivyttääkseen sukupuolensa, sillä väärä sukupuoli saattaisi karkoittaa joitakin lukijoita. Varmaan muitakin syitä on. Mistäpä noita tietää. Terkkuja vaan kaikille Juha-Pekoille ja Jukka-Pekoille (väliviivalla tai ilman).
3 kommenttia:
Nimien unohtaminen myös täällä häiritsee, varsinkin jos hyvin muistaa tyypin ulkonäön kuitenkin. Google on liian helppo ratkaisu, sanoi Hesari. Pitäisi vaan sitkeästi muistella.
Minä sain pitkään miettiä ennen kuin muistin Nadja Pyykön nimen. Tällä kertaa en antanut periksi ja mennyt googleen. Sieltä se sitten tuli pienellä viivellä, kun olin unohtanut koko asian, aivot on ihmeellinen elin.
On se hyvä, että muuan Jukka-Pekka Välimaa päätti aikoinaan alkaa kirjoittaa (ja muutenkin taiteilla) nimellä Kauko Röyhkä.
Nyt kun Kake on jo etabloitunut kuusikymppinen, eikä Kauko Käyhköä kukaan enää muista, mitään kehenkään toiseen sekoittamisen vaaraa ei oikeastaan ole.
Lähetä kommentti