Huhtikuiset lumihiutaleet laskeutuvat maahan ryhdittömästi parveillen, ilman riittävää turvaväliä. Ne kasautuvat valkoiseksi kerrokseksi katuun. Jos olisin runollisempi voisin nimittää sitä hunnuksi tai lumivaipaksi, mutta kun en ole. Ulkoilu houkuttelee, sillä nyt tilaa on eikä kukaan ohita niin, että hihat pyyhkäisevät toisiaan.
Kävelyyn saa kulumaan aikaa, jota on nyt liikaa. Aikoinaan puhuttiin voivuorista, minulle on kertynyt aikavuori. Voisin myydä aikaani vaikka Sanna Marinille, Donald Trumpille en sentään myy. Siinä kulkee raja.
Aamut kuluvat mukavasti samaten päivät, iltaisin on vaikeampaa. Kuuntelen Harry Salmenniemen äänikirjaa Fantastinen salaatti (lukijana Antti Holma) ja huomaan, etten enää rakasta Anttia. Olen surullinen rakkauteni hiipumisesta.
Perjantaina kokoonnuimme elokuvakerhoon, alkuvaikeuksien jälkeen pääsimme kaikki Teamsiin. Seuraava tapaaminen on jo viikon kuluttua. Kaikkien kalentereissa oli hyvin tilaa. Aiomme katsoa Louis Mallen elokuvan Näkemiin lapset vuodelta 1987.
Luin eilen kässäriä, jota juuri kirjoitan ja yllätyin juonenkäänteestä, jonka olin sentään itse keksinyt tai osittain erään ihmisen elämästä kopioinut, siirtänyt toisiin olosuhteisiin, toiseen kaupunkiin ja toisten henkilöiden elämään.
Kirjoittaminen on hankalaa, sillä ymmärrän kaiken olevan vasta alussa, en tiedä tuleeko tästä mitään, julkaiseeko kukaan ja lukevatko tätä muut kuin sukulaiset, jos nyt sitten hekään.
7 kommenttia:
Miksi etenää rakasta Anttia?
Muakin kiinnostaa tuo sama asia kuin tuossa yllä.
Kiva kun päivität usein (ja kaiken lisäksi olet lempparibloggaajani) - olen huomannut että korona on vaimentanut monet kirjoittajat. Silti aina muistutan että kenelläkään ei ole mitään päivitysvelvollisuutta, jotkut pyytelevät anteeksi "kun eivät ole kirjoittaneet mitään pitkään aikaan". Ihan turhaa, kaikki ovat omien blogiensa hallitsijoita eikä kellään muulla ole mitään oikeutta vaatia mitään.
Ehkä Antin ja minun välit ovat vaan väljähtäneet, muuta syytä ei ole. Ei erimielisyysksiä eikä mitään.
Välillä sitä kokee velvollisuutta päivittää vaikka tietäähän sen, ettei sellaista ole. Kiva kun tykkäät päivityksistäni, jotka ovat varsinainen irtokarkkisekoitus. Huonojakin on sattunut joukkoon.
Hei!
Annoin miehelleni 80v. synttärilahjaksi viimeisimmän kirjasi, tykkäsimme kovasti! Olemme molemmat eläkkeellä olevia proffia, mutta emme ihan Aurin kaltaisia. Kuitenkin nauratti hervottomasti lause:"Auri nautti oikeassa olemisesta enemmän kuin sopuisista ihmissuhteista." Sopisi meidän kummankin muistopuheeseen ��
Kiitos hienosta lukukokemuksesta, seuraavaa kirjaasi odottaen
Terveisin Annikki J
Haluan varmistaa, oletko saanut kommenttini,olen lähettänyt kolme kertaa saman kommentin, eikä se näy kommenttikentässä.
Annikki Järvinen
No nyt näkyy. Suuret kiitokset tykkäämisestä. Auri on tietysti karikatyyri, mutta tunnen sen verran professoreja, että kyllä joissakin heissä noita Aurin piirteitä on. Kaikella lämmöllä heitä ajattelen silti.
Hyvä kun tuli perille, epäilin jo omia puutteellisia digitaitojani..
Kyllä ko. piirteet on tunnistettavissa!
Lähetä kommentti