Puhelimeni muistista löytyi ajatus siitä, että nukkumista ei voi ulkoistaa. Onhan se niin, että melkein kaiken muun voi teettää toisilla jos rahaa riittää.
Minut on kasvatettu siihen, että päivä menee pilalle, jos nukkuu myöhään. Tämän vuoksi ja ehkä sisäisistä, ihan biologisista syistä, olen aamuihminen. Olen kuitenkin alkanut ajatella, että nukkuminen on tärkeää ja iloitsen, kun sattumalta aukaisen silmäni vasta seitsemältä.
Nykyään puhutaan siitä, että pitäisi mennä oman mukavuusalueensa ulkopuolelle. Minusta tuntuu välillä, että on vain epämukavuusalueita. Miten sitten suu pannaan?
Olen tänään lähdössä pienen pienelle matkalle. Jos joku olisi tänä aamuna kysynyt "Lähdetkö?" en olisi lähtenyt, vaikka tiedän, että tulee olemaan kivaa. Nyt nuo välimerkit varmaan menivät päin persettä, mutta menkööt.
Kaiken lisäksi minulla ei tänään ole mitään päälle pantavaa, vaikka kaapit tursuavat vaatteita. Olen tämänkin kertonut, mutta ei se mitään. Päiväkodissa oli keskusteltu siitä, että aikuisetkin voivat itkeä, ja poikani oli sanonut, että äiti itkee kun sillä ei ole mitään päälle pantavaa.
4 kommenttia:
Tuo viimeinen virke sai kyllä nauramaan. Aion kertoa sen anekdoottina eteenpäin tyyliin "yhden kaverin pojan päiväkodissa...". Kuulostaa paljon paremmalta kuin että "luin yhdestä blogista..." Vaikka kavereitahan tässä jo oikeastaan kaikkien näiden vuosien jälkeen ollaankin vaikka et sitä tiedäkään!
Jos ei ole mitään päällepantavaa, pitäisikö mennä naturistien matkalle? Hihihiihihi
Hiukan asiallisemmin, tämä postaus milestäni hyppeli vähän nopeasti aiheesta toiseen. Kaunokirjallisessa tekstissä on varmaan hyvä pysyä pidempään yhdessä aiheessa. Ja siitä hyppään siihen että kauan sitten luin / selaisin ensimmäistä Harry Potter kirjaa kun sellainen oli lapsilla. Suosittelen, siksi että se on "teknisesti" erinomaisesti kirjoitettu, sujuvalukuinen, ei "sekoita" asioita niin että ajatus pysyy koossa, sopivan pituiset aihejaksot jne kaikkea mitä en osaakaan ruotia. Noitajutut ei itsessään ole hyvä juttu mutta tuon /noiden kirjojen suosio ei ole yllättävää.
Siis ymmärsinkö nyt oikein (ehkä en koska se olisi todella outoa)? Että Auvo tässä antaa Heidille ohjeita siitä miten tätä blogia pitäisi kirjoittaa?? Annettaisiinko Heidin kirjoittaa niin kuin on aina kirjoittanut, koska juuri tällaisena tämä blogi on aivan täydellinen.
AuvoT: En pyri blogipäivityksissä kaunokirjalliseen tekstiin. Jos pyrkisin, en ehtisi kirjoittaa muuta. Nämä ovat sormiharjoituksia ja lopuksi suppea, sensuroitu päiväkirja.
Lähetä kommentti