Näin toissayönä unta, että olin aloittanut opiskelut lääkiksessä, enkä saanut mitään aikaiseksi ensimmäisenä lukukautena ja se ahdisti ja hävetti minua. Olinhan jo aiemmin jättänyt diplomi-insinöörin opinnot kesken. Viime yönä etsin sisätautiensiapua, jossa minun piti päivystää.
Eikö yöunien perimmäinen tarkoitus ole virkistää?
Olen ottanut käyttöön uuden lukustrategian. Aiemmin tilasin kasan uutuuskirjoja kirjastosta. Ne tulivat aina köntässä ja stressasin asiaa. Luin niitä kuin suorittaisin jotain työtehtävää, johon oli varattu liian vähän aikaa. Päätin, että luen jatkossa vanhempaa kirjatuotantoa, sillä jos romaani on hyvä, ei sen viimeinen käyttöpäivä uhkaa ihan heti. Tiettyjen kirjailijoiden tuotantoa haluan lukea tuoreeltaan.
Tapaninpäivänä kävin ystävien luona Kangasalla. Paikalla oli kaksi nuorta miestä, jotka olivat pukeutuneet villatakkeihin, joista minulle tulivat mieleen vanhat amerikkalaiset televisiosarjat, tohvelit ja piippu vain puuttuivat. Melkein odotin milloin he alkavat puhua siitä, että naisen paikka on kotona, tai että feministit eivät vaan ymmärrä huumoria.
Nämä nuoret miehet olivat oikeasti tosi kivoja ja fiksuja.
2 kommenttia:
Juu, lukustrategia. Nyt en malta olla kommentoimatta, vaikka olen jo jonkin aikaa onnistuneesti hillinnyt itseni. C S Lewis selitti omaa strategiaansa linkin tekstissä, erityisesti kappale mikä alkaa "Now this seems..." sekä sitä seuraava. Tämä on todellakin epämuodikas asia nykyisellä twitter-aikakaudella, missä yksi asia pysyy "totuutena" noin 5 minuuttia
https://www.bhmc.org.uk/uploads/9/1/7/7/91773502/lewis-incarnation-intro.pdf
Ei kannata hillitä itseään ainakaan täällä!
Lähetä kommentti