Tampere-talon Pienessä salissa esitettiin eilen Rednose Companyn näytelmä Mieletön osana Tampereen teatterikesän ohjelmistoa. Olin jo aiemmin nähnyt Rednose Companyn tuotannot Aleksis Kivi, joka perustuu Aleksis Kiven elämään ja hänen romaaniinsa Seitsemän veljestä ja Don Quijote, jossa kerrotaan Miguel de Cervantesin elämästä ja hänen möhkälemäisestä romaanistaan. Mieletön mukailee Siddharthan tarinaa Herman Hessen samannimisen 1922 julkaistun romaanin pohjalta.
Ensimmäinen kohtaamiseni Rednose Companyn kanssa oli puhdas rakastuminen. On vaikea rakastua aina samaan henkilöönkin, saati teatteriin, joten tämä kokemus jäi laimeammaksi, mutta kyllä osa viehätyksestä oli säilynyt.
Herman Hesse on tuttu kirjailija, sillä lukioaikaan hänen tuotantonsa lukeminen oli muodikasta, ja olen aina kulkenut muodin mukana. Silloin vielä kuvittelin olevani fiksu, myöhemmin moinen painolasti on pudonnut hartioiltani. Siddharthan elämäntarina ja lopun valaistuminen oli painettu ohjelmalehtiseen, joten romaania ei ole pakko lukea etukäteen. Valaistumisen voi kokea ilman etukäteisvalmistautumista.
Aiemmissa Rednose Companyn esityksissä on heilunut kaksi miestä, tällä kertaa näimme lavalla kaksi naispuolista klovnia (Amira Khalifa ja Nora Raikamo), Aleksis Kivi -näytelmän esityksessä musiikista huolehti Avanti, nyt Jussu Pöyhönen.
Näytelmä ei kertonut vain Siddharthan tarinaa, vaan siinä puhuttiin mm. äidin väsymyksestä, vaihdevuosista, meditaatiosta ja vähän maailmanmenostakin. Kovnit ottivat sopivasti kontaktia yleisöön ja Jussu Pöyhönen laulattikin meitä. Musiikki oli hienoa ja näyttelijät sekä Pöyhönen lauloivat hyvin. Huumori tuntui kesäillan lämpöiseltä ja pehmeältä iholla. Tampere-talosta poistuessamme satoi, vaikka ei pitänyt.
Rednose Company kannattaa nähdä vähintään kerran elämässä ja se on mahdollista, sillä esitykset kiertävät Suomea ristiin rastiin. Tämänkin esityksen aikana saattoi joku varmasti kokea rakastumisen, valaistumisen tai edes pienen katharsiksen.
Kuva: Ekku Raikamo, Tampereen teatterikesä
4 kommenttia:
Samaa mieltä kanssasi. Kun näin aikanaan Rednose Companyn esittämän Aleksis Kiven Kansallisessa, olin ihan pökerryksissä. Parasta teatteria, mitä ikinä olen nähnyt!
Pöyhönen ja Khalifa ovat pari. Oman parin ohjauksessa ei tulisi kyllä mitään. Eikä toisin päinkään, valitettavasti.
Siis oman parini; automaattinen tekstinsyöttö päätti poistaa viimeisen iin (tiimityöskentely ei siis toimi kitkattomasti myöskään itseni ja tekoälyn välillä).
Joo, liian läheinen suhde ei ehkä siinä ole hyvä juttu.
Lähetä kommentti