Pientä yhteenvetoa

Ihmettelen ihmisiä, jotka muistavat tarkkaan mitä heille on  tapahtunut kuluneena vuonna saati edellisenä. Muistan vuodesta 2023 lähinnä sen, että ostin toppahousut ja senkin vain siitä syystä, että hankin ne eilen. 

Pitäisi tehdä jonkinlaista yhteenvetoa tästä vuodesta. Aloitan tänään lukemisanamneesista: Luin kahdeksankymmentäkahdeksan kirjaa, en siis kuunnellut vaan luinluin ihan vanhanaikaisesti paperilta. Jätin kirjaston kirjojen sivuille puolukka-, jäätelö-, rasva- ja suklaatahroja. 

Lukemiini kirjoihin kuului kahdeksan runokirjaa, esseitä luin viiden kokoelman verran, dekkareita vain kolme ja LaNu-kirjoja vaivaiset kaksi. 

Mieleeni painuivat ainakin Ali Smithin vuodenaikakirjat, Pirkko Saision lapsuutta ja nuoruutta kuvaavat Pienin yhteinen jaettava, Vastavalo ja Punainen erokirja (ajankohtaisia kirjailijan elämäkerran vuoksi), Iida Turpeisen Elolliset, Hanna Weseliuksen Nimetön- Nanette Kottaraisen muotokuva, Alex Schulmanin Kiirehdi rakkain, Ia Genbergin Yksityiskohdat, Ulla-Leena Lundbergin Jää, Ville-Juhani Sutisen Hajonneen maailman käyttöohje ja Lydia Sandgrenin Läpileikkaus.

Julkaisin lastenkirjan Kuura ja karkaileva isomummo yhdessä kuvittaja Marja Siiran kanssa (jos vaikka ette vielä sitä tiedä). 

Kiitän teitä kaikkia tästä vuodesta ja lähden keittämään kahvia. Joululta jäi taatelikakkua.

Joulun jälkeiset

Nyt joudun synnyttämään joulun jälkeiset ja se vasta onkin kova urakka. Helpompi kuitenkin kuin vuosikertomus, yritysvastuuraportti ja toimintasuunnitelma vuodelle 2024.

Kaksikin julkisuuden henkilöä kertoi haastattelussaan, että jouluaaton pöytään oli jäänyt tyhjä tuoli Aira Samulinin menehdyttyä. Aira Samulin oli kerkeäväinen nainen. Ehkä kaikki tahot eivät edes raportoineet vieraan puuttumista.

Olen käynyt monena vuonna ystävien luona syömässä tapaninpäivänä. Toivon, että he ilmoittavat sitten kaikille, kun heidän tapaninpäiväpöytäänsä ilmaantuu se tyhjä paikka. Lautanen on soveliasta korvata nelikymppisen Heidin kuvalla. 

Kävin toisessa kyläpaikassa jouluaattona syömässä joulupuuroa. Kotimatkalla käväisin Hämeenkadun Prismassa, jossa haahuili muutama ulkomaalainen turisti. Käväisin kaupassa myös eilen aamulla. Näin, kun leipiä tungettiin jätesäkkiin. 

Jaksoin ensimmäistä kertaa käydä nuorisokuoro Sympaatin konsertissa Aleksanterin kirkossa. Konsertti alkoi klo 23, jolloin normaalisti nukun. Laulajilla oli käsissään pienet kynttilälyhdyt, joissa paloivat led-kynttilät. Lyhdyt kirposivat muutaman laulajan käsistä ja he keräsivät hermostuksissaan kieriviä kynttilöitä ja lyhtyjä kirkon lattialta. 

Oikein hyvä joulu, en syönyt jouluruokia. Lapsetkin kävivät.

 

Joulukalenteri (24. luukku)

 

Partiolaisten joulukalenterin viimeisestä luukusta ei paljastunutkaan joulukuusta tai joulupukkia. Ennustukseni ei toteutunut. 

Blogijoulukalenterin jokainen luukku on ollut yllätys myös minulle. 

Joulu taitaa olla syntymän juhla. Lapseni vaimon syntymäpäivä on tänään. Onnea! En edes tiedä lukeeko hän tätä blogia. 

Kun ensimmäinen lapseni syntyi, olin vielä opiskelija. Silloin oli marraskuu ja pimeää. Tuntui kunnia-asialta, etten valittanut kipua, vaikka mieli olisi tehnyt. Kun lapsi oli syntynyt, tunsin sellaista onnea, jota on vaikea kuvata. Olin hengissä ja olin putkauttanut terveen lapsen savolaiselle synnytysosastolle. Lääkärinä ajattelen, että siinä kyse oli endorfiineistakin. Jos olisin tiennyt minkälaisen vastuun otin, en olisi ehkä ollut yhtä rohkea ja heittäytynyt lasten hankintaan. Uskalsin vielä toisenkin kerran ja olen siitä nyt iloinen. 

Siskoni lähetti tänä aamuna kuvan äitini hautakivestä ja sen edessä palavista hautakynttilöistä. Moni asia jäi äidin kanssa puhumatta. En juurikaan ajattele sitä, että äiti on kuollut, minä en vaan voi enää kysyä häneltä mitään. 

Valmistin somehittiä: leivinpaperille levitetään piparkakkuja ja niiden päälle erilaisia suklaalevyjä, hässäkkä työnnetään sata-asteiseen uuniin kymmeneksi minuutiksi. Sulanutta suklaata vedellään jollakin (käytin haarukkaa) niin, että erilaiset suklaat sekoittuvat osittain. Päälle voi ripotella pähkinöitä, karamelleja yms. 

Suklaasta tuli todella äklömakeaa, eikä se oikein kelvannut edes vieraille. Kuvaa ehkä hyvin somemaailmaa, jossa kaikki ei ole sitä miltä näyttää. Jätän tämän suklaahässäkän odottamaan sotaa, jota nyt Suomeen suorastaan manataan. Sitten kelpaa tämäkin eväs.

Toivotan kaikille rauhallista joulua ja kaipaan rauhaa koko maailmaan.  Voihan epätodennäköisiäkin kehityskulkuja toivoa. Toivominen on ilmaista, joulu on kallis.

Joulukalenteri (23. luukku)

Jouduin kaikesta huolimatta joululahjapaniikkiin ja ostin kaikenlaista tarpeetonta, vaikka olin muuta suunnitellut. Hankin tänä aamuna Tiitiäisen jalanjäljen kokoisen tilkun Tiitiäisen metsää Luonnonperintösäätiöltä. Aion imuroida. 

Avasin joulukalenterista parikymmentä luukkua, jotka ovat jääneet avaamatta. Huomiselle jäi se suurin luukku. Veikkaisin joulukuusta ja/tai joulupukkia. Odotukseni eivät ole kovin korkealla. 

Aiemmin joku joulun päivä ja yö meni päivystäessä. Erikoistuessani otin usein strategisesti juuri tämän 23. päivän, ettei tarvitsisi päivystää jouluaattona ja olin sitten aattona täysin toimintakyvytön. Olinhan valvonut melkein koko yön. Nykyään etupäivystykset on onneksi jaettu lyhyempiin pätkiin (ei ole enää 24 tuntia aktiivista työntekoa putkeen, toki joskus saattoi vähän nukkuakin). Ajattelen lämmöllä niitä hoitajia, jotka auttoivat nuorta lääkäriä.

Jotenkin se päivystäminen oli erilaista jouluna, ainakin silloin nuorena. Siihen liittyi jotain juhlavaa, vaikka se olikin tavallista. Moni työntekijä toi kahvihuoneeseen  herkkuja ja ruokalasta sai jouluruokaa.

Joulukalenteri toivottaa kaikille joulunsa töissä lusiville rauhallista työpäivää ja varsinkin yötä.

Joulukalenteri (22. luukku)

Murrosikäiset pojat pyörivät nykyään Stokkan hajuvesiosastolla kokeilemassa tuoksuja. Sopii minulle, mutta ihmettelen tätä luksustuotteiden ihannointia, joka ulottuu hävyttömän hintaisiin huppareihin ja lenkkareihin.  Hesarissa haastateltiin nuorukaista, joka oli käyttänyt hajuvesiin 600 euroa. Aikoinaan tuon ikäiset pojat haisivat hielle. Ihastuin yhteen koulukaveriin ihan vaan siksi, että hänellä oli puhtaat hiukset. 

Uimahallissa oli ihanaa, vain muutama asiakas. Uin, vesijuoksin, vesijumppasin videon tahdissa, lämmittelin saunassa, join kahvit ja luin Aamulehden. Joku mies kävi kysymässä, onko sukunimeni Puolikangas. Kielsin sellaisen mahdollisuuden. Tuttuni väitti, että kyse on iskuyrityksestä. Mies vaikutti kohtalaisen iäkkäältä, ehti heti kertoa, että lonkka oli leikattu. 

Tänään joulukalenterin luukusta saatte viime hetken lahjavinkin viisitoistavuotiaalle sukulaispojalle: Roja Amber Aoud parfyymi 720 euroa. 

• Alkutuoksun nuotit: Lemon, Bergamot, Lime.
• Sydäntuoksun nuotit: Rose de Mai, Jasmin de Grasse, Ylang Ylang, Fig.
• Pohjatuoksun nuotit: Cinnamon, Saffron, Patchouli, Oakmoss, Sandalwood, Aoud, Benzoin, Orris, koivu, Ambergris, Musk.

Joulukalenteri (21. luukku)

Käväisin Suomalaisessa kirjakaupassa, jossa vanhempi mieshenkilö etsi lastenkirjaa. Olin kuulevinani puhetta mummokirjasta (luultavammin kyseessä oli ylioptimistinen kuuloharha). Myyjä valisti ostajaa  "Lapset pitävät pieruhuumorista". 

Pierusta on kirjoitettu lastenloruja kirjassa nimeltä Pierun elämää (Malin Klingenberg, suomennos Hannele Huovi). Takakansi lupaa päräyttävää pierulyriikkaa. Epäilemättä löytyy monta muutakin aihetta käsittelevää teosta.

Pitkät, paksut tai nuoret sekä harmaahapset,/ pyhimykset tai konnat ja etenkin lapset-/ jokainen, jolla on sydän, selkäranka ja suolet/ voi paremmin kun ulos pieraisee huolet.

Muistin juuri lapsuuden lällätyksen: Läl, läl, läl, läl lieru, Pekalta pääsi pieru, keskellä kirkonmäkkee, siel oli paljon väkkee. 

Suoli saattaa olla nolo, mutta kovin tarpeellinen elin.

Nyt sitten arvaattekin, että joulukalenterin  suolesta putoaa pökäle nimeltä Kuura ja karkaileva isomummo (ei sisällä pieruhuumoria) ja tietysti jouluinen sananlasku: Tulis joulu, että sais yölläkin syödä. Lukijalahjaksi bonussananlasku: Kun on joulu, niin on joulu, paistahan akka toinen silakka. En ole koskaan kuullut kenenkään käyttävän moista patriarkaalista sananlaskua.