perjantai 9. tammikuuta 2009

112

Kävelin tänä aamuna bussipysäkille ja näin kuinka mies otti rautaisen rappurallin ja rikkoi sillä porraskäytävän lasin. Se jälkeen hän irrotteli lasinpaloja niin, että sai työnnettyä käden sisälle ja avattua oven. Mies häipyi sisälle. Mietin, pitäisikö soittaa johonkin. En tiennyt muuta kuin hätänumeron. Ajattelin, ettei sinne kehtaa soittaa kun ei ole suuri hätä. Menin bussiin ja töihin. Avasin töissä tietsikan ja etsin poliisiaseman numeron, siellä pyöri nauha, jossa kerrottiin, että numero vastaa kello 8. Menin kahville ja pohdin työkavereiden kanssa, että pitäisikö soittaa johonkin. Kaikilla oli kokemuksia siitä miten turhaa tuollainen soittelu on. Yritin kuitenkin soittaa poliisiasemalle, numero ei vastannut. Lopulta soitin hätänumeroon ja valittelin kun näin pienestä soittelen, aikaa oli kulunut vajaa kaksi tuntia siitä kun mies tunkeutui väkivalloin sinne rappukäytävään. Hätänumerossa olivat närkästyneitä viiveestä. Minähän toimin kuitenkin niin nopeasti kuin suinkin pystyin.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

On mukava lueskella blogiasi - vaikka olenkin tosi laiska kommentoija.

Sinulle on blogissani haaste.