Näinä päivinä tuttavat päivittelevät lasten tuloa kouluikään, lukioon siirtymistä ja opiskelemaan lähtöä. Kohta aletaan kummastella, mihin se työelämä meni. Sitten seurataan (jos hyvin käy) lastenlasten tarhaan/kouluun/yliopistoon/avioon menoa. Siinä se sitten oli, ei sen kummempaa.
1 kommentti:
Niin se vaan menee, joskus tuntuu että elämä (niinkuin nyt tää kesäkin ;o) vilahtaa ohi ihan silmissä. Ja lapsien kasvamisesta sen huomaa parhaiten. Veljenpoika, joka oli vauva ihan just, onkin yhtäkkiä 18 Wee ja muutti jo omaan kämppäänsä. Vanhemmiten huomaa miten tärkeää on elää tässä hetkessä ja täysillä...huomisesta kun ei todellakaan ole mitään takeita.
Lähetä kommentti