Hyödylliset harrastukset

Savolaisessa suvussani harrastaminen on aika uusi asia. Kun mummo kutoi sukkaa, hän ei harrastanut käsitöitä vaan vaari tarvitsi villasukat. Kun hän viljeli salaattia ja porkkanoita, hän ei todellakaan harrastanut puutarhanhoitoa. Sitäpaitsi me lapsenlapset kitkimme ja harvensimme porkkanapenkit. Salaatinlehdistä tehtiin salaattia, johon laitettiin keitettyä kananmunaa, sinappia ja kermavaahtoa. Sitä syötiin sunnuntain aterialla. Vaari ei ehtinyt tehdä mitään, jota nykyaikana voisi kutsua harrastukseksi. Unohdin kalastuksen, epäilen, että sitäkään hän ei olisi millään mieltänyt miksikään vapaa-ajanviettotavaksi vaan ravinnon hankinnaksi. Joutohetkiä ei siitä huolimatta ollut, paitsi ruoan jälkeen, jolloin hän torkahti hetken kovalla puisella penkillä. Vanhempieni sukupolvi jo harrasti, äiti meni pieni eteisen matto kainalossa kansalaisopiston joogatunnille ja isä kävi lenkillä. Nyt on suoranainen velvollisuus harrastaa, ei sitten pudota mätkähdä tyhjän päälle jos eläkeikään asti säilyy hengissä.